Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetuksen koulutusohjelma
Tekijä: Piispa, Hanna
Työn nimi: Papertokkien perintö. Lasten oman kulttuurin historiaa.
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 144

Tiivistelmä:

Lopputyö käsittelee lasten omaa kuvallista kulttuuria lasten muodostaman kulttuurisen ryhmän itseilmaisuna ja historiallisen tiedon lähteenä. Sen lähtöoletuksena on lasten kulttuurinen subjektius ja aktiivisuus omien perinteidensä luojina, muokkaajina ja siirtäjinä.
Lastenkulttuuria lähestytään dynaamisena perinteenlajina, jonka yksi muoto on taiteellinen tuottaminen. Sillä on tiedollista, sosiaalista ja esteettistä merkitystä paitsi yksilötasolla myös yhteisöllisesti: lapset kirjoittavat ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevan kulttuurinsa kautta historiaansa, esittävät sosiaalisia kommentteja sekä kehittävät ja ilmaisevat tietojaan, taitojaan ja tunteitaan. Aikuislähtöisen lapsia ja lapsuutta koskevan tiedon rinnalla tulisi huomioida myös lasten oma näkökulma ja ääni, joka on tavoitettavissa lastenkulttuurin kautta. Samalla tunnustetaan lapsuuden merkitys itsessään arvokkaana elämänvaiheena.

Lopputyö on kannanotto lasten kulttuurisen aseman parantamisen ja heidän tuottamansa kulttuurin kunnioittamisen ja tallentamisen puolesta. Tähänastista lapsihistorian tutkimusta on hankaloittanut lapsilta itseltään jääneiden alkuperäisaineistojen vähäisyys.Tilanteeseen voidaan vaikuttaa tukemalla ja säilyttämällä tässäkin historian hetkessä syntyvää lastenkulttuuriperinnettä. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset lasten taiteen kokoelmat.

Työ jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä "Lastenkulttuurin ääriviivoja"-osassa käsitellään historiallisesti muuttuvaa lapsikuvaa, lastenkulttuurin käsitettä, uutta lapsitutkimusta ja suunnitteilla olevaa lastenkulttuuripolitiikkaa.

Toisessa, "Tokkien tarina" -osassa lastenkulttuuria tarkastellaan tapausesimerkkinä olevan Lemminkäisen kokoelman kautta. Kyseinen kokoelma koostuu Jaalassa 1900-luvun alussa eläneiden Lemminkäisen sisarusten lapsuuden aineistosta, itsetehdyistä kirjoista ja kuvista ja alunperin noin 3000 paperinukesta eli "papertokasta", joista on säilynyt noin 2000 kappaletta. Osa kertoo kokoelman vaiheista ja graafikko Elina Nuolivaaran 1970-luvulla aloittamasta työstä tämän lastenkulttuuriperinnön julkaisemiseksi ja taltioimiseksi. Vuonna 1980 hän toimitti yhdessä Satu Aaltosen, Kristiina Tuura-Lehdon ja Jouko Rytkösen kanssa kokoelman pohjalta kirjan "Lemminkäisen lapset. Kuvakertomus isoäidin ajalta." Tällä hetkellä hän käy neuvotteluja kokoelman mahdollisesta museoimisesta. Kokoelman kuvauksen ja Elina Nuolivaaran haastattelujen kautta hahmotetaan lastenkulttuurin asemaa.

Johtopäätöksenä todetaan, että lasten oman kulttuurin hyvään asemaan vaikuttaa aineellisia olosuhteita voimakkaammin aikuisten sille antama aika,tila ja arvostus.

Aineisto: Kirjallinen tutkielma + kuvaliite
Asiasanat: lastenkulttuuri, lasten taide, lapsihistoria, Lemminkäisen kokoelma
Säilytyspaikka: Taik:n kirjasto
Salassapitoaika päättyy: