Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetus
Tekijä: Haapala, Pia Hannele
Työn nimi: TARPOJAT. ESY -luokan nuorten minäkuvia
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 91

Tiivistelmä:

Lopputyöni tarkoituksena on pohtia taiteellisen toiminnan merkitystä ESY -luokan nuorten minäkäsityksen selkiyttämisessä. Ihmisellä ei ole vain yhtä, vaan useita minäkäsityksiä. Lisäksi minäkuva muotoutuu ja kehittyy koko ajan. Muilta saadut niin positiiviset kuin negatiivisetkin palautteet muokkaavat yksilön muodostamaa käsitystä itsestä. Oletuksena on, että taiteellisin keinoin voidaan tukea nuorten itseymmärrystä.
Tutkimukseni on toimintatutkimusta, jossa sovellan kvalitatiivista tulkinnallista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto koostuu havainto-, operaatio- ja dialogiaineistoista.
Tutkimuksessani olen sitoutunut kvalitatiivisen tutkimuksen periaatteisiin, sekä fenomenologian menetelmiin. Se fenomenologinen perusidea, jonka mukaan pyritään mahdollisimman suoraan ja välittömään yhteyteen todellisuuden kanssa ja ollaan myös kiinnostuneita eletystä ja koetusta maailmasta on tutkimuksessani keskeisellä sijalla. Fenomenologisen menetelmän kautta pyrin ennakkoluulottomaan havainnoimiseen.
Lopputyöni sisältää raportin opetuskokeilusta Kankaanpään yläasteen ESY -luokan oppilaiden parissa. Oppilaat tuottivat kuvia annetuista teemoista, jotka oli suunniteltu niin, että nuoret haastettiin pohtimaan ja tiedostamaan omia tunteitaan ja omaa elämäntilannettaan. Hyvä tehtävänanto antaa oppilaalle mahdollisuuden pohtia em. seikkoja niin ettei ole olemassa oikeaa tai väärää vastausta. Taideilmaisun keinoin ESY -luokan oppilaat voivat turvallisesti kohdata omia asenteitaan, tunteitaan, tietämättömyyttä, toiseutta.
Lopputyöni taustalla on kriittinen pedagogiikka, jonka mukaan on tärkeätä saada nuoret näkemään, että aktiivisella vaikuttamisella ja omalla työllään ihmisellä on mahdollisuus luoda ihmisarvonsa, mikä on tärkeätä itseksi tulemisen tiellä. Heidän pitää olla tietoisia itsestä, avautua näkemään oma tilansa ja vaikutusmahdollisuutensa. Vain itsestään vastuun ottamalla voi vaikuttaa asioihin. Toisten osoittama välittäminen luo perustaa sille, että yksilö kykenee aktiiviseen ja luovaan toimintaan. Taustalla on oman toiminnan arvostus sekä toisista välittäminen.
Dialogisuuden tehtävänä on rakentaa sitä välittävää todellisuutta, jossa maailmat voivat kohdata. Käytännön kieli voi löytyä käytännön toiminnassa, toisen kohtaamisessa. Jokainen meistä on erilainen, ja tästä erilaisuudesta käsin voimme etsiä yhteistä kieltä sekä ymmärrystä, jotta voimme työskennellä yhdessä. Koen dialogin tärkeänä menetelmänä tutkittaessa nuorten käsityksiä, uskomuksia ja odotuksia,heidän subjektiivista maailmankuvaansa. Dialogi mahdollistaa kohtaamisen tutkijan ja tutkittavan välillä. Dialogi, jossa yhteistä aluetta voi lähestyä haluamallaan vauhdilla, antaa mahdollisuuden hallittuun kohtaamiseen. Tutkimuksessa on mukana silleen jättämisen ja reflektion vuoropuhelua. Reflektio on ajattelua, joka kääntyy konkreettisista tutkimusobjekteista pohtimaan itseään eli omia ajatussisältöjä. Kriittisen ajattelun ja toiminnan synteesi suhteessa toiseen ihmiseen muuttuu asioiden tutkimiseksi, reflektioksi. Tutkimuksessa ryhmän jäsenet verbalisoivat omia ja toisten kuvia sekä ryhmässä tapahtuvia toimintaan liittyviä prosesseja.

Aineisto: Kirjallinen raportti
Asiasanat: Minäkäsitys, kriittinen pedagogiikka, dialogisuus, reflektio, fenomenologia, nuoret
Säilytyspaikka:
Salassapitoaika päättyy: