|
Osasto: Taidekasvatuksen osasto Tiivistelmä:
Lopputyöni on laadullinen ja taiteellinen toimintatutkimuksen piirteitä omaava pedagoginen kokonaisuus. Tutkielmaa olen tehnyt
taiteilijan, opettajan ja tutkijan kolmoispositiosta. Tutkielmani lähtökohtana toimi oma kokemukseni taiteilija- ja opettaja
identiteettieni
kohtaamattomuudesta opetustyössäni. Tavoitteeni oli rakentaa opetuskokeilu, jossa pääsisin yhdistämään taiteilijuuteni opettamiseen
uudella
tavalla. Omien intressieni ja taiteellisen tuotantoni avulla temaattiseksi yleisnimittäjäksi opetuskokeilulle asettui naisidentiteetti
ja
sen rakentuminen. Tutkimuskysymyksiäni ovat: miten naistaiteilijoiden naisidentiteetti pohdinnot voivat tukea nuorten naisten
kuvallisia ja
sanallisia pohdintoja omasta naiseudestaan? Mitä tapahtuu, kun opettaja tuo opetustilanteeseen omia teoksia ja pyrkii avaamaan niiden
syntyprosessia? Opetuskokeilun materiaaliksi valistin viisi suomalaista nykynaistaiteilijaa, (Heli Kurunsaari, Johanna Lecklin, Katja
Tukiainen, Heli Ryhänen ja Nonna-Nina Mäki). Haastattelin heidät ja pyysin alkuperäisteoksen käytettäväksi opetustilanteessa.
Tutkimusryhmäni koostuivat tytöistä. Toisena ryhmänä oli Annantalon oppilaat, joita olin opettanut kolmen vuoden ajan, (ikäjakauma oli
15-19
vuotta). Toiseksi ryhmäksi halusin oppilaita, joilla ei olisi yhtä selkeää läheisyyttä taiteen maailman kanssa kuin Annantalon
oppilaillani.
Täksi ryhmäksi valikoitui Sinisen Verstaan työllistämiskurssin oppilaat, (ikäjakauma 18-24 vuotta). Opetuskokeilun tapahtui
Annantalolla
keväällä 2003. Opetuskokeilun kesto oli 10 opetuskertaa ja kolme oppituntia kerrallaan. Opetuskerroilla esittelin paikalle tuomani
taideteoksen ja kerroin taiteilijan haastattelusta. Puolet kerroista käsittelimme omia teoksiani, (valokuva-, performanssi-, video- ja
installaatiotaidetta). Teosteni taustoja pyrin avaamaan päivä- ja leikekirjoilla sekä omilla muistoillani. Oppilaat saivat esitellyn
teoksen teemoista muotoilemani tehtävänannon. Tärkeää roolia näyttelivät loppukeskustelutilanteet työskentelyn jälkeen. Aineistoni
muodostuu
opetuskertojen dokumentaatiosta, (nauhoitetut opetuskerrat ja oppilastöiden kuvaus). Aineistoa ovat oppilaiden työskentelypäiväkirjat
sekä
opetuskokeilun päätyttyä tekemäni oppilashaastattelut. Aineistoa ovat myös omat tutkimusmuistiinpanoni sekä esiteltyihin teoksiin
liittyvät
kirjalliset ja kuvalliset dokumentit. Aineistoa peilaan naistutkimuksen, feministisen taidekasvatuksen, kriittisen pedagogiikan ja
voimaantumisteorian keskusteluun. Feministisen taidekasvatuksen keskustelussa keskeinen peilauspinta on englantilainen Pen Dalton.
Päivi
Naskalin väitöskirja Tyttö, Nainen, Kasvatus näyttelee merkittävää roolia oppilastöiden avaamisessa lukijalle. Opetuskokeilun loputtua
näen, miten herkällä alueella opettaja liikkuu käyttäessään omaa taiteilijuuttaan opetuksen lähtökohtana. Oma avoimuuteni ja
haavoittuvuuteni toimivat myös mahdollistavana tekijänä oppilaiden omille pohdinnoille. Taideteosten ollessa opetustilanteessa paikalla
oppilaat saivat kosketuksen naistaiteiljoiden ajatuksiin. Katson oppilaiden joukossa tapahtuneen voimaantumista ja oman position
määrittelyä. Taiteilja- ja opettaja-identiteettieni symbioosi konkretisoituu tunteessani, että toimin opetuskokeilua toteuttaessani
kuin
olisin toiminut taiteilijana. Tärkeä metodini koko prosessin ajan oli intuitio, joka perustelee paikkaansa lopputulosten
väkevyydellä.
Aineisto: kirjallinen raportti |