Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetus
Tekijä: Tarvainen-Puranen, Päivi
Työn nimi: Ruumiinkuvia ja Ruumiin kuvia, nuoruusiässä
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 85

Tiivistelmä:

RUUMIINKUVIA JA RUUMIIN KUVIA, nuoruusiässä

Nuoruus, ruumis ja taide ovat monimutkainen yhtälö taidekasvattajalle. Ruumiillisuus on elämässämme niin perustavaa laatua oleva asia, ettei koulukasvatus voi sitä sivuuttaa. Ruumiillisuus, ihmiskehon hajut,-äänet ja tilallisuus ovat vahvasti läsnä luokassa, missä on murrosikäisiä. Röyhtäillään, piereskellään, kikatetaan, törmäillään, eristäydytään; vaatteet ovat liian isoja tai niukkoja; pulpettiin ei mahdu istumaan; luokan seinät ahdistavat.

Tarkasteltiinpa nuoruutta niin tai näin, useimpien keskustelujen pohjalta löytyy ajatus nuoren muuttuvasta ruumiista. Nuoret itse pohtivat ruumiillisuuttaan, ja monesti nämä pohdinnat saavat toiminnan luonteen, mikä näkyy esimerkiksi pukeutumisessa tai nuoren piirtämissä kuvissa. Nuoruus ja nuoriso ovat ruumiillisuuden pohdinnoille erittäin kiinnostava tutkimuksen kohde, sillä ruumis muuttuu samalla, kun kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja yhteisölliset voimat, vaatimukset ja odotuket muovaavat sitä. Myös ymmärryksemme siitä, mitä ruumiille nuoruudessa tapahtuu, on muuttunut historian, ajan ja paikkojen mukaan.

Olen päivittäin läsnä nuorten arjessa, äitinä, kasvattajana, naisena ja opettajana. Tutkimukseni näkökulma on kasvattajan, opettajan näkökulma. Ongelmat ja kysymykset nousevat vahvasti arkipäivän käytännöistä. Tässä tutkimuksessa haluan kirjallisuuden, tapausesimerkkien, kuvien ja erityisesti omien kokemusteni kautta valottaa muun muassa seuraavia kysymyksiä: Millaisia avauksia ruumiillisuuden pohdinnoille olen havainnut nuorten koulussa tekevän? Kuinka aikuinen, kasvattaja, kuvataide opettaja tähän vuoropuheluun voisi osallistua; miten itse olen osallistunut? Onko tällä vuoropuhelulla merkitystä nuoren ruumiinkuvan kehityksessä?

Haluan tutkimuksellani herättää keskustelua koulun taidekasvatuksen mahdollisuuksista ja uhista, tukea nuorta hänen tärkeässä kehitystehtävässään, aikuiseksi kasvamisessa, ja sen mukanaan tuomissa ruumiillisuuden pohdinnoissa. Nuoret haastavat vuoropuheluun, mutta löytyykö aikuisilta keinoja keskustella? Ruumiinpuhetta ei ole ilman toista ihmistä, joka sen oivaltaa. Ajattelu ja looginen päätteleminen eivät ole pannassa, mutta ruumis syrjäyttää ne ilmaisuvälineenä.

Aineisto: Kirjallinen työ
Asiasanat: nuori, ruumis, ruumiillisuus,ruumiinkuva, taide, taidekasvatus, itseilmaisu
Säilytyspaikka:
Salassapitoaika päättyy: