Airi Hortling
26.4.1997

Artikkeli julkaistu teoksessa Kaj Franck, Teema ja muunnelmia, Heinolan kaupunginmuseon julkaisusarja no 6. Lahti, 1997

Kaj Franckin oppien ymmärtäminen ja soveltaminen keramiikassa

Nykyisessä työssäni opetan keramiikan materiaalien soveltamista tuleville ammattilaisille. Tiedostamatta kuljetan mukanani omien opettajieni vaikutusta. Välillä syntyy tietoinen tarve säilyttää vaikutuksen jatkuvuus ja sisällyttää myös opetuksen viestiiin perinteeseen liittyvä materiaalin arvostus.

Opiskelun aloitus

Tapasin Kaj Frankin ensimmäistä kertaa taideteollisen oppilaitoksen sisäänpääsykokeiden päättyessä Ateneum-rakennuksessa. Havaitsin ilmoituksen kyselytuokiosta, missä vastattaisiin sisäänpääsytehtävien sommitteluainetta koskeviin kysymyksiin. Valintatehtävät olivat omalta osaltani menneet mielestäni tyydyttävästi. Ei ollut kysyttävää, halusin kuunnella muita. Osallistuin uteliaisuuttani kyselytuokioon, halusin tietää talosta enemmän. Vietin elämäni ensimmäistä viikkoa yksin Helsingissä. Moni kysyi miksi hänen työnsä arvioitiin alhaisilla pisteillä. Eräs puolusteli itseään, että hän oli menestynyt useissa kotipaikkakuntansa piirustuskilpailuissa. Franck vastasi: "Vaikka on Miss Pohjanmaa, ei silti ole Miss Suomi". Pohdin vastausta opiskellessani. Pyrin tajuamaan opiskeluajan hyödyntämisen ja toteutuksen mahdollisuudet. Mitä merkitsee osata vähän kaikkea, muttei hallitse koko kokonaisuutta. Mihin tulisi pyrkiä ja mihin vetää tavoitteiden rajat? Opin paljon myöhemmin, että Franckin valintakokeissa saaduilla sommittelupisteillä oli suurempi painoarvo opiskelijoiden keskuudessa kuin muilla pisteillä. Sitä taustaa vasten ymmärsin kyselytuokion kysymysten ja vastauksien tärkeyden. Kyselyhetkenä tapaamani Kaj Franck jäi mieleeni rauhallisena ja vähän poikamaisena opettajahenkilönä. Hänestä aisti avoimuutta ja kunnioitusta nuoria kohtaan. Hän hymyili vakavien asioiden takaa. Häntä uskallettiin lähestyä ja häneltä sai vastauksia.

Keramiikan opiskelija

Suurennus-pienennys, värihyrrä, naamio, säilytin ja Jätkäsaaren kaatopaikalla toteutettu ryhmätyö, ihmisten kokoisten majojen rakentaminen jätemateriaaleista, ovat ensimmäisestä opiskeluvuodestani mieleeni jääneitä sommittelutehtäviä. Ne jättivät muihin opintoihin suhteutettuina suuremman ja painavamman muiston. Tehtävien pohdinnassa joutui ahtaalle mikä palkittiin kritiikeissä missä analysoitiin huolellisesti tavoitteiden suhde oivallukseen ja suoritukseen. Oppimisprosessit palautuvat kuvina yhä mieleen. Majanrakentamistehtävässä oli materiaalin valinta ja konstruktion oivaltaminen tärkeä oppi. Jätkäsaareen oli kerätty rakennusjätettä. Tilapäinen kaatopaikka tarjosi ilmaista opiskelumateriaalia. Kevätauringon paistaessa ateneumilaiset loihtivat jätteistä funktionaalisia linnoja ja pirttejä, missä mittana oli ihminen. Mieleenpainuvinta oli miten ja millä liittää eri raaka-aineita yhteen. Millainen liitos ja millaisella materiaalilla. Opittiin miten hallitaan ja suunnitellaan konstruktiivinen prosessi; rakenne, muoto, materiaali yhdessä vaikuttavat käyttöfunktioon. Vähästä ja arvottomasta syntyi arvokasta ja hyödyllistä. Kaj Franck pyrki herättämään innovatiivisen ihmisen ja lähimmäisen. Viestiä ei sanottu ääneen se oli oivallettava. Kaatopaikkajätteen uusiorakennuksille oli olemassa ideaali käyttöfunktio. Ne olisivat toimineet asunnottomien majapaikkana kesäaikana, jos se sallittaisiin. Poliisit apunaan poliisikoirat partioivat rakennusprojektin aikana rannalla ja potkivat asunnottomien ruoat ja sammuttivat heidän nuotionsa opiskelijoiden katsellessa. Franck esiintyi aina hillitysti eikä demostroinut vaikka majat murskattiin harjoitustyön päättyessä. Kaatopaikkajäte saatettiin ennallaan, uusiksi jätekasoiksi. Poliisit kävelivät pois. Ensimmäisen vuoden oppimiskokemukset antoivat pohjan tulevalla ajattetulle. Kivijalka luotiin kestäväksi perustaksi.

Opiskelin keramiikkaa Ateneum-rakennuksessa missä omaksuin nykyisen arvomaailmani jatkaaakseni opetustavoitteita, jotka vaikuttivat minuun. Kaksi opettajaani vaikuttivat opiskeluaikaani enemmän kuin muut. Keramiikkapääaineen opettajana Kyllikki Salmenhaara opetti tekniikan ja muodon suhteen aineeseen. Kaj Franck opetti aineen eettisen suhteen muotoiluun. Molemmat opettivat samansuuntaisia asioita, materiaalin funktionaalisuuden vaikutuksen ilmaisuun. Aineella on itseisarvo muodon kokonaisuudessa. Samantapainen opetus kertaantui ja vahvistui. Salmenhaara puhui samalla tavalla kuin Franck aineen riittävyydestä, ekonomisesta materiaalin soveltamisesta, yksinkertaisuudesta muodoissa. Ylilyönneistä ja liioittelusta puhuttiin aina kritiikeissä. Franck puhui materiaalien ekologisesta käytöstä suunnittelussa ja vastuusta kestävästä kehityksessä. Esineen elinkaari-sanaa ei käytetty silloin mutta asia sanottiin toisella tavalla: muotoilun tulee kestää aikaa. Keramiikan koulutuksessa oli tärkeää antaa visio eri muotoilumateriaaleista, kuten emalista, muovista ja lasista, vaikka niitä ei ollut mahdollista kokeilla sillä hetkellä. Opetuksen visiona annettiin laaja tietopohja.

Keramiikan opettaja: Utelias kuuntelija - sanoman viejä

Toimiessani jo opettajana minulla oli tilaisuus kuunnella Kaj Franckia vielailevana luennoitsijana keramiikkaosastolla. Hän puhui useasti omista kokemuksistaan tuotesuunnittelijana. Kuinka paljon joutuu tekemään turhalta vaikuttavaa työtä. Työ ei etene omaa hyllyä pidemmälle prototyyppinä jos markkinoinnin tiukka mielipide hylkää tuotteen kokouksissa. Oman ideologian puolesta oli ponnisteltava, vaikka olisi kuinka kiitelty muotoilija. Monet prototyypit jäävät idea-asteelle eivätkä pääse tuotantoon. Useita suunnittelijalle mieluisia hyviä ideoita hylätään. Yrittäminen ja hylkääminen koulitsee nöyräksi, mutta oma näkemys on silti säilytettävä. Muotoa tutkittaessa on kuunneltava ainetta, on toimittava materiaalin työstettävyyden ehdoilla. Aineella on sille ominainen muoto. Materiaalit ovat erilaisia ja niitä on kohdeltava niille ominaisella tavalla aidosti ja rehellisesti, muuten kokonaisuus ei kestä aikaa kuin hetken.

Kaj Franckin luennointityyli oli aina kiireetön ja leppoisa. Hän oli tarinoija. Tuotesuunnittelu ei ollut julistusta eikä palopuheita. Se oli osa jokapäiväistä elämäämme. Muotoilu kuului itsestäänselvyytenä rakennettuun esineelliseen ympäristöömme. Kaj Franck puhui työn vaikeuksista yhtä paljon kuin onnistumisista. Muoto, materiaali ja tekniikka kietoutuivat toisiina erottumattomaksi osaksi. Hän yhdisti joskus puhuessaan suomalaisen harjakattoisen talon ja kuusen, kiinalaisen temppelin kattorakenteeseen. Ympäristö vaikuttaa maun kehittymiseen ja kauneuskäsitteeseemme. Franck huomioi käyttöesineiden perinteen ja hioutuneen kansanomaisen käsityömuotoilun mikä oli anonyymiä.


Kaj Franck piti Taideteollisuusmuseon luentosarjassa yleisöluennon 1980-luvun alussa. Tilaisuuden tunnelma on jäänyt mieleeni merkittävänä kokemuksena ja sanomana suomalaisesta muotoilusta. Kuulijoita oli tullut niin paljon, että sali oli aivan täpötäysi ja vielä salin ulkopuolella yritettiin kuunnella Franckin esitystä. Luentoon sisällytetty esineen tarkastelu suomalaisessa aikaperspektiivissä vaikutti merkittävästi omalla kohdallani, koska olin samanaikaisesti itse oivaltanut kansanperinteen voimavaran keramiikan tekemisessä. Franck puhui muodon kestävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta arkielämässä. Sain vahvistusta omille pyrkimyksilleni viedä eteenpäin suomalaista savea itseisarvona keramiikan valmistuksessa aikana jolloin valkoinen posliinisavi valtasi käyttöaluetta ensimmäistä kertaa Suomessa.


Franck ja Salmenhaara opettivat aineen ekonomista ja ekologista käyttöä pysyvinä arvoina. Ekonomisuuteen oli konkreettiset perusteet opetusbudjetissa. Ymmärsin kuitenkin, ettei oppimisen esteeenä koskaan ollut raha. Vähällä rahalla saavutettaisiin paljon jos raaka-aine hyödynnettäisiin oikealla tavalla. Keramiikkauunia ei voitu polttaa korkeaan lämpötilaan halkorahojen puutteessa, mutta silti tehtiin ja poltettiin mustasavustettua keramiikkaa matalassa lämpötilassa. Salmenhaaran opetuksen muuntaumiskyky oli nerokkuutta hipovaa. Ei tarvinnut tinkiä esineiden koosta, koska suomalainen punsavi oli halpaa. Primitiivisten kansojen kulttuurista otettiin esimerkki kädentaidoista. Ei tarvittu kalliita lasiteraaka-aineita eikä polttoja. Opittiin savimateriaalin monipuolisuus. Franck opetti: Afrikkalaiset naiset menevät viidakkoon polttamaan nuotiolla keramiikkaa. Polttohetkellä he unohtavat miehet ja lapset. Saviaineen muuttuminen keramiikaksi vaatii heidän huomionsa. Nykyisin materiaaleja tarjotaan niin paljon, ettei osaa valita. Ohitettu lama siivosi makua ja selkeytti luoden uutta alkua . Anonyymistä suunnittelijasta on siirrytty idolien palvontaan ja jätteiden uusiokäyttöestetiikkaan. Jokainen sukupolvi saa energiaa siitä, että uskoo toteuttavansa mullistavia uusia ratkaisuja.

Takaisin