Sarita Mäkinen

Peels - Kuoria

 
Sukellus, kork: 88cm
Siili, kork: 65cm
Kotoa pois, kork: 86cm
 
www.kolumbus.fi/sarita.makinen

 
 
I see my works strongly as pieces telling their own story that I preserve only a tiny moment. Emotions and intuition is a method of work for me. Best moments during work are when I feel that I am an instrument of larger entity. Emotions runs through my head into my working hands. I feel that a circle of happiness encloses me. Good results and working itself gives strenght to each other. I believe that my mission is through ceramic to give the best I can. I hope that these sculptures brings joy into world. 

My goal in life is happiness. It is never stable but constantly changing. We must remember the past, consider the present and hope for the best for the future. Life is balancing the scale. I am trying to learn to see and sence small significant things: child giggling, crow in a top of the tree, sound of a cello in the night, sunray in a waterdrop. Little things where you can see the whole world. Let the sunshine reach our hearts! 

I try to understand better different levels and shades of life, its complexity and many forms. Still, basics can be defined under three words: birth, life and death. This is the paradox that I attempt to solve. 
 


Ajan hammas, halk: 62cm

Näen esineeni vahvasti omaa tarinaansa kertovina kappaleina, tarinaa, jota tallennan vain pienen hetken. Teen töitä tunteella ja ennenkaikkea intuitiolla. Parhaina hetkinä olen välikappale, jolloin ajatukset virtaavat pään kautta tekeviin käsiini. Koen onnen kiertyvän. Tekeminen ja onnistunut lopputulos ruokkivat toisiaan. 

Tehtäväni on toteuttaa se, mitä teen parhaiten ja missä koen antavani eniten, olemaan hyödyksi. Toivon töitteni tuovan iloa maailmaan. 

Suuntaan elämässä onnea kohti. Onni ei kuitenkaan ole stabiili tila, vaan vaakakupit tulee tasapainottaa jatkuvasti. Pitää muistaa mennyt, tuleva ja tämä hetki. Yritän oppia näkemään ja aistimaan pieniä merkityksellisiä asioita, jotka aiemmin ohitin olankohautuksella: lapsen nauru, varis keikkumassa puun latvassa, sellon sointi syksyisessä yössä, valonsäde vesipisarassa. Pikku juttuja, joista voi nähdä maailman. Tahdon auringon paistavan sydämeen saakka. 

Pyrin ymmärtämään paremmin elämän eri tasoja ja vivahteita, sen monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta. Ajallisten vaiheiden kuitenkin ollessa yksinkertaisia; synty, elämä ja kuolema, sattuman mukaan määräytyen. Tätä paradoksia yritän töissäni selvittää. 
 
 
 

Previous | Next