| Johdanto | Tiivistelmä | Tutkimusmenetelmät |
| 1. Web-käytettävyys | 2. Web-tuotanto | 3. CASE-kuvaukset |
| 4. Heuristinen arviointi | 5. Raatiarviointi | 6. Yhteenveto |
| 7. Käytettävyyden tila | Lähteet | Liitteet |
5.3. Verkkoliitteen raatiarviointiHelsingin Sanomain Verkkoliite oli tuttu web-palvelu kaikille raatilaisille. Yleisesti ottaen palvelua pidettiin helposti navigoitavana, kevyenä käyttää ja hyvin toimitettuna. Suurin kritiikki kohdistui palvelun konseptiin ja kohderyhmälinjauksiin eikä itse palvelun käyttöön tai esitykseen.Palvelut ja kohderyhmätRaatilaiset löysivät palvelusta toimitukselliset osiot, kuten uutiset, NYT ja Klik! osiot. Selaamista rajattiin tarkoituksella nimenomaan palvelun toimitukselliseen sisältöön, joskin raatilaiset kokeilivat jonkin verran myös muita palveluita (oppaat, tilaustiedot, ilmoitukset, jne.)Vaikka useimmat raatilaiset olivat jo entuudestaan paperiversion tilaajia - ja oikeutettuja käyttämään Verkkoliitettä - palvelun uutisia ei juuri oltu käytetty päivittäisessä tiedonhankinnassa ennen arviointitilaisuutta. Raatilaiset luettelivat seuraavia syitä:
Palvelun kohderyhmää - kaikki Helsingin Sanomain tilaajat - pidettiin yleisesti vääränä rajauksena, muun muassa paperiversion ja palvelun aineiston päällekkäisyyden sekä erillisten linjakulujen vuoksi. Kun yritetään palvella kaikkia jätetään huomioimatta aktiivisin osa kohderyhmää eli ne, jotka muutoinkin käyttävät Internetiä. Toisaalta yksi raatilaisista piti palvelua hyvin toimivana valitulle kohderyhmälle (Helsingin Sanomat -lehden tilaajat). Raadissa ilmeni jopa suoranaisia antipatioita palvelua kohtaan siksi, ettei web-versiota voinut tilata maksullisesti erikseen vaikka haluaisi. Yksi raatilaisista piti nykymuotoista paperiversiota liian laajana ja "sen poistamiseksi kotitaloudesta joudutaan kantamaan hirveitä paperikasoja". Toisaalta tämä kertoo, että palvelua pidetään laadukkaana, sillä yleisesti suomalaiset eivät juuri ole valmiita maksamaan web- palveluista (TEKES 1998). Palvelu oli tutkittavien joukosta selkeästi tuotteistettavin kaupalliseksi palveluksi. Pelkästä verkkoversiosta ja "kunnon palvelusta" raatilaiset olisivat olleet valmiita maksamaan 300 - 1200 mk/vuosi, riippuen pitkälti toimituksellisen sisällön laajuudesta ja tiedon rajaamisen henkilökohtaisista mahdollisuuksista (osa olisi halunnut jättää kokonaisen osion lehdestä pois). Yksi raatilaisista piti paperiversion jäsentelyä niin kehittyneenä, että sen järjestäminen webiin olisi mahdoton tehtävä ja web-palvelun lisäarvo olisi mietittävä muualta. Nykyisessä muodossa palvelussa ei ole välineen näkemystä sisältöön vaan se on perinteistä joukkoviestintää (broadcast) verrattuna muihin kotimaisiin web-julkaisuihin. Toinen raatilainen piti koko palvelun ideaa absurdina, koska sen aineisto tulle pääosin lehdestä. Yleisesti raadin mielestä palvelun pitäisi täydentää lehteä eikä toistaa sitä. Sisältöä pidettiin yleisesti hyvin toimitettuna ja luettavana. Materiaalia oli asiantuntijoiden mielestä myös hyvin esillä. Yleisvaikutelmaksi jäi, että palvelua on haluttu tehdä hyvin. Yhden raatilaisen mielestä kokonaisuus "leviää kuin Jokisen eväät", mikä oli viittaus erityisesti toimituksellisen sisällön ulkopuolisiin osioihin. Erikseen mainittiin hyvinä kokeiluina ja verkolle paremmin sopivana ilmaisuna kauneusleikkaus -webortaasi, Sinkku-testi, piirrettävä postikortti sekä Tapahtumat-osio. Näitä pidettiin verkon mahdollisuuksia paremmin hyödyntävinä, kuin paperiversiosta kopioituja uutisia. Navigointi, rakenne ja opastusVerkkoliite-palvelun pääosioiden osastokohtainen jaottelu perustui selkeästi raatilaisten mielestä päivälehden osastojakoon. Sen rakennetta ei pidetty parhaana mahdollisena verkkokäytössä. Jaottelu on helppo mieltää, jos lukee paperiversiota, mutta otsikointitapa ei kertonut, mitä tietystä osiosta löytyy, jos ei tunne lehteä. Osa raatilaisista piti televisiota parempana web-palvelun lähestymis- tai jaottelutapana kuin lehden jaottelutapaa.Palvelua pidettiin helppokäyttöisimpänä, miellyttävimpänä ja toimivimpana tutkittavien palveluiden joukossa. Myös latausnopeus, sanahaun toimivuus ja palvelun toiminnallinen luotettavuus saivat kiitosta. Navigointia pidettiin sekä helppona ja kevyenä että toisinaan sekavana. Pääosioiden Uutiset, Nyt! ja Klik! värijaottelu havaittiin, mutta sitä ei pidetty riittävästi erottuvana. Osiot suhteineen jäivät hieman epäselviksi eikä oma sijainti ollut ehkä aina selvillä käyttäjälle. Ulkoasu ja esitystapaUlkoasun jälkeä pidettiin tyylikkäänä, mutta tekstin esitystapa sai osakseen lievää kritiikkiä, josta osan huomautettiin olevan henkilökohtaisia mieltymysasioita. Kokonaisuutta pidettiin yllättävän tekstivoittoisena mutta selkolukuisena. Kuvia pidettiin parempina kuin lehdessä. Artikkelien linkkejä muuhun webiin pidettiin määrältään vähäisinä ja niitä kaivattiinkin lisää.Käytetty oletuskirjasintyyppi näytti raatilaisten silmissä suurelta, mutta riviväli pieneltä. Kirjasimet vaihtelivat raadin mielestä hieman yllättäen, otsikointi ei toiminut täysin verkossa ja palstaa pidettiin liian leveänä. Klassisen koulukunnan edustajaksi itsensä nimennyt raatilainen totesi päätteellisen (serif) kirjasintyypin lukemisen sujuvan paremmin kuin päätteettömän (sans-serif). Osioiden värikoodaus muistettiin vasta kysyttäessä. Osasyyksi tähän arvioitiin kokonaisuuden jonkinlainen monotonisuus, jossa ei nähty selkeitä eroja eri osioiden välillä. KehittämisehdotuksetRaati ehdotti palvelun bisnesstrategiaa ja lähestymistapaa harkittavaksi siten, että palvelu olisi tilattavissa erikseen maksullisena ilman paperiversiota kilpailukykyiseen hintaan. Uutisotsikot voitaisiin toimittaa tilaajille sähköpostitse linkkeineen web-palveluun.Palveluun toivottiin lisää uuden median mahdollisuuksien käyttöä sekä mahdollisuutta personointiin ja sisällön rajaamiseen. Osastojakoa sekä itse artikkelien luettavuutta voitaisiin raatilaisten mielestä selkiyttää.
5.2 Tilastokeskuksen raatiarviointi 5.4 Yhteenveto raatiarvioinneista |