LINDGREN, ARMAS (1874-1929)

LINDGREN, ARMAS Eliel (1874-1929),
Arkkitehti (1897), professori (1921)
©Kuva: Rakennustaiteen museo (n. vuonna 1915)

Taideteollisuuskeskuskoulun taiteellinen johtaja 1902-1912.
Teknillisen korkeakoulun rakennustaiteen professori 1921-29.

Armas Lindgren osallistui vuosisadan vaihteessa jo opiskeluaikanaan Suomen Muinaismuistoyhdistyksen järjestämille kesäisille taidehistorian ja kulttuurin taltioimisretkille. Hän toimi matkoilla piirtäjänä perehtyen näin perusteellisesti säilyneeseen kansanomaiseen ja kirkolliseen arkkitehtuuriin. Hänen kiinnostuksensa suuntautui voimakkaasti rakennussuojeluun ja ilmeni myöhemminkin mm. voimakkaissa kannanotoissa Wanhan Rauman suojelun puolesta (UNESCO:n maailmanperintökohde) sekä purku-uhatun Keuruun vanhankirkon säilyttämisestä.

Juuri ennen tuloaan 1902 Taideteollisuuskeskuskoulun ensimmäiseksi taiteelliseksi johtajaksi, hän mm. matkusti tutustumaan Englannin taidekouluihin ja erityisesti ruskinilais-morrisilaisen taidefilosofian pedagogiikkaan. Lindgren uudistikin koulun rakenteen niin, että perustettu taideteollisuuskoulu toimi päivisin antaen nimenomaan suunnittelijakoulutusta. Ylemmässä käsityökoulussa opetettiin iltaisin ja sunnuntaisin. Opetusohjelmaan lisättiin suunnittelupiirustus sekä muoto- ja suunnitteluoppi.

Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen osakas (1897-1905)

Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen: Suomen paviljonki Pariisin maailmannäyttelyssä (1900); Vakuutusyhtiö Pohjolan talon ulkoarkkitehtuuri ja tärkeimpien tilojen sisustus (1901); Tampereen Säästöpankin talo (1903); Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen toimisto- ja asuinrakennus Hvitträsk (1901-1903); Suur-Merijoen kartanon päärakennus, Viipurin mlk. (1903). (Tehtailija Max Neuschellerin rakennuttama); Huvila Hvittorp, Kirkkonummi (1902); Suomen kansallismuseo (1902); Pohjoismaiden Osakepankki (1904)

Oma toimisto 1908-29
Esimerkkejä Lindgrenin suunnittelutehtävistä: Uusi ylioppilastalo (1912) ja Tallinnan Estonia-teatteri (1913) yhdessä Wivi Lönnin kanssa; Valtiopäivätalosuunnitelma "Vox Populi" (1908) yhdessä H.Geselliuksen kanssa; Keskinäinen henkivakuutusyhtiö Suomen talo (1911); Helsingin Vanhankaupunginlahden järjestelyehdotus suursatamineen M.Björklundin kanssa (1912); Keskinäinen vakuutusyhtiö Kalevan liikepalatsi (1911-14); Haikon kartano (1914) ja Kulosaaren kasino (1915); Työväen asuntoja Outokumpuun (1919); Kemiön kirkon muutostyöt ja hautausmaasuunnitelma (1922); Suomen Pankin sisustus (1922); Ehdotus Eduskuntatalon arkkitehtuurikilpailussa yhdessä B.Liljequistin ja H.Lindénin kanssa (1924); Säynätsalon ja Valkealan kirkot (1926) yhdessä B.Liljequistin kanssa; Turun tuomiokirkon entistyssuunnitelma (1923-29); Wäinö Aaltosen ateljeerakennus (1929); Käkisalmen, Noormarkun, Kuusankosken sekä Espoon kirkon entistyssuunnitelmat (1929); Helsingin yliopiston odontologian ja serologis-bakteriologian laitos (1931); Asuintaloja, huviloita, tehtaita.

Yllä olevat esimerkit ovat vain keskeisin osa Lindgrenin piirtämistä julkisista ja yksityisistä rakennuksista. Vuosisadanvaihteen hengen mukaisesti Lindgren pyrki rakennuksistaan luomaan kokonaistaideteoksia. Hän syventyi huolella kaikkiin taideteollisiin yksityiskohtiin interiöörejä suunnitellessaan. Hän toteutti käytännössä juuri sitä mitä opetti.

Suomen rakennustaiteen museon monografiasarjassa on ilmestynyt Lindgrenin elämästä ja tuotannosta hyvä, erittäin luettava ja mukaansa tempaava tutkimus:
Riitta Nikula, 1988. Armas Lindgren 1874-1929 arkkitehti. Helsinki. ISBN 951-9229-55-8.
Pirkko Pohjakallio, 1993. Armas Lindgren - taidekasvatuksen takapiru, Arttu! no 6/93. Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti.

Professori Nikulan em. teoksessa on täydellinen luettelo museon kokoelmissa olevista Lindgrenin työpiirustuksista sekä tarkat suunnittelun ja valmistumisen aikamääreet.

Lindgren toimitti vuonna 1914 suomenkielisen historiallisia tyylejä esittelevän teoksen Rakennus- ja koristetyylit. Tällaista opasta oli kaivattu oppikirjaksi, opettajien lähdeteokseksi ja yleiseen kansansivistystyöhön. Ilmeiseen tarpeeseen kirja tulikin, sillä 1930 siitä otettiin uusintapainos.

Kuvia Armas Lindgrenin tuotannosta
Vakuutusyhtiö Kalevan toimitalo (1911-14) ©Kuva: Rakennustaiteen museo/Kari Hakli	Vakuutusyhtiö Pohjolan talon porrashuone ©Kuva: Taideteollisuusmuseo

Ateneum-tuoli (Usein Lindgrenin piirtämäksi väitetty. Tuoli kuuluu Ateneumin varhaisempaan kalustoon) ©Kuva: Taideteollisuusmuseo	Tekstiili ©Kuva: Taideteollisuusmuseo