FINCH (1854 - 1930)

A.W. Finch
A.W. Finch.
©Kuva: Paula Kivinen. 1929. Taideteollisuusmuseo. 12421.

Alfred William Finch syntyi Brysselissä 1854 englantilaisten vanhempien esikoisena. Opiskeltuaan maalausta Brysselin taideakatemiassa hänen tiedetään olleen mukana useissa avangardistisissa taiteilijaryhmissä, tunnetuin näistä lienee "Les Vingt" -ryhmä. 1880-luvun lopulla Finch tutustui George Seurat´n pointilistisiin maalauksiin, innostui värinjaotusopista ja alkoi myös itse opiskella ja kokeilla täplämaalaustekniikkaa. Maalaustaiteen kannalta tätä kautta pidetään Finchin kehityksessä merkittävimpänä.

Vuosi 1890 oli Finchin työskentelyssä käännekohta: hän luopui maalauksesta verrattain pitkäksi aikaa ja keskittyi antaumuksella keramiikan opiskeluun ja tuotesuunnitteluun. Uuden aluevaltauksensa Finch aloitti Bochin Keramis-tehtaalla La Louvièressa. Sittemmin hänen tiedetään työskennelleen ateljeessaan Virginalissa ja lopulta Forgesissa, seudulla, jolla oli pitkät perinteet kansanomaisen käyttökeramiikan valmistuksessa.

Brysselin maailmannäyttelyssä 1897 ruotsalaissyntyinen kreivi Louis Sparre kiinnostui Finchin keramiikasta ja pyysi tätä Suomeen, Porvooseen perustettavan Iiris-tehtaansa keramiikkaosaston organisoijaksi ja taiteelliseksi johtajaksi. Finch suostui pyyntöön osaksi taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi, osaksi innostuneena mahdollisuudesta toteuttaa pitkäaikainen haave: merimatka pohjoiseen.

Finchin Porvoon kausi jäi melko lyhyeksi. Jo viiden vuoden kuluttua, vuonna 1902, Iiris-tehdas joutui lopettamaan toimintansa. Kansainvälisesti tunnettu Finch haluttiin kuitenkin pitää Suomessa. Ystävien avustuksella Finchille järjestettiin opetustyötä Helsingissä: Taideyhdistyksen piirustuskoulussa hänen opetusaineinaan olivat piirustus ja grafiikka, Taideteollisuuskeskuskoulussa keramiikka. Finch oli oppilaitoksen ensimmäinen varsinainen keramiikan opettaja ja tässä tehtävässä hän toimi aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1930.

Finchin henkilökuvaa on useimmiten hahmotettu edellisen kaltaisena kronologisena tapahtumien sarjana. Kronologia on saamassa uusia vivahteita. Osana suomalais-belgialaista kulttuurivaihtoa on juuri toteutettu Finchin tuotantoa esittelevä laaja retrospektiivinen näyttely, joka on samalla myös Ateneumin museon syyskauden päätapahtuma. Projektiin liittyy taiteilijan elämänvaiheita ja töitä kartoittava näyttelykirja. Muun muassa tämä näyttely ja siihen liittyvä teos antavat aiempaa monipuolisemman kuvan paitsi Finchin töistä ja ihmisestä töiden takana, myös Finchin merkityksestä suomalaiselle taideteollisuudelle.

A.W.Finchin näyttely on mielenkiintoinen johdanto tulevalle vuodelle. Vuonna 1992 tulee kuluneeksi 90 vuotta keramiikan taideteollisen opetuksen aloittamisesta Suomessa. Mielenkiintoa ei vähennä Finchin "eurooppalainen" persoona, jonka työskentelyyn toivat jännitteitä paitsi eri taidemuodot myös maantieteellisesti eri alueiden vaikutukset.

ARTS AND CRAFTS -LIIKE

Finch toimi aikakautena, jolloin voimakas teollistuminen ja siihen liittyneet epäkohdat olivat synnyttäneet vastakkaisten arvojen etsintää. Esimerkki tästä on englantilaisten John Ruskinin ja William Morrisin ajatusten pohjalta syntynyt Arts and Crafts -liike, joka vastusti teollistumista ja massatuotannon hengettömyyttä. Liike kritisoi myös vain eliitille kohdistettua taidetta ja suunnittelua sekä taidetta itsetarkoituksena. Sitä vastoin taiteen tuli olla "sosiaalista", yhteiskunnallista tasa-arvoa lisäävää, yksilöllisyyttä ja käsityötaitoa korostavaa, "taidetta kaikessa ja kaikille". Taiteilijat olivat tavallaan vastuussa koko ympäristöstään. Esteettisyyden kokeminen tuli olla kaikkien oikeus.

Arts and Crafts -liikkeen käyttöideologia vaikutti voimakkaasti A.W.Finchiin. Sen sytyttämänä Finch siirtyi maalauksesta taideteollisuuteen alkaen soveltaa liikkeen ajatuksia keramiikkataiteeseen.

Keramiikan tekemisessään Finch alusta alkaen korosti osaamisen merkitystä, materiaalin tuntemusta sekä perinteen ja uusien vaikutteiden yhteennivomista. Aikakautena, jolloin tiede innoitti taidetta Finch sovelsi keramiikkaan lisäksi mm. maalauksissa käyttämäänsä tieteellistä väriteoriaa sekä harmonia-, rytmi- ja mittateorioita. Keramiikan piirissä nämä lähestymistavat olivat uusia.

Finchin tutkimukset johtivat niin muodon kuin lasituskäytännön uudistumiseen, mikä teki hänen keramiikastaan omaleimaista aikakauden yleiseen tuotantoon verrattuna. Omaleimaisuutta lisäsivät Finchin kokeilemat ja kehittämät engobe-koristelu, kohokuviointi ja sgraffito-tekniikka, jotka omaksuttiin Art Nouveau -keramiikan tunnuksiksi.

Kaiken kaikkiaan Finchin ote keramiikkataiteen teknisissä sovellutuksissa oli moderni. Toisaalta ulkoisen muodon ohella Finch pyrki tavoittamaan esineelle myös henkistä sisältöä ja tällä tavalla "muuttamaan elämää joksikin, joka olisi samanaikaisesti kauniimpaa ja yksinkertaisempaa".

IIRIS-KERAMIIKKA

Porvooseen Louis Sparren toimesta perustettu Iiris-tehdas syntyi Morrisin ja Ruskinin hengessä. Päämääränä oli luoda nykyaikaiselle ihmiselle nykyaikainen koti. Tehtaan toimialaan sisältyivät erilaiset sisustusesineet, kuten astiat, maljakot, lamput, huonekalut ja -kalustot. Iiris toimitti myös täydellisiä kokonaissisustuksia asiakkailleen sekä kotimaahan että mm. Pietariin.

Porvoossa toteutetussa Iiris-keramiikassa Finchin linja jatkui sopeutettuna paikallisiin olosuhteisiin. Materiaaliksi valittiin suomalainen punasavi ja mallistossa esiintyi keski-eurooppalaista ja suomalaista muotokieltä. Koristelu oli väreiltään voimakasta. Astiastojen piti liittyä muuhun ympäristöön ja silti piti olla arkailemattomia sävyltään.

Suomesta käsin Finch piti matkustellen yllä yhteyksiä aikakauden vaikutteisiin ja osallistui myös Euroopassa pidettyihin näyttelyihin. Ulkomailla Finch sai arvostusta. Sen sijaan Suomessa hänen suunnittelemansa astioiden ilmettä vierastettiin, eivätkä ne löytäneet laajaa ostajakuntaa. Tässä mielessä Arts and Crafts -liikkeen "sosiaalisen muotoilun" perusajatukset jäivät toteutumatta.

KERAMIIKAN OPETTAJA

Keramiikan opetuksessa Finchin tavoitteena oli oppilaiden esteettisen muodon ja suhteiden tajun kehittäminen. Finchin aloittaessa opetuksensa Taideteollisuuskeskuskouluun hankittiin dreija ja matalan polton puu-uuni. Opetusmateriaalina käytettiin suomalaista punasavea ja valmiita lasitteita. Keskeistä oli saavuttaa hyvä dreijaustaito ja tasapaino muotojen ja koristelun kesken. Finch piti tärkeänä materiaalin tuntemusta, mutta olosuhteiden pakosta opetus tällä alueella jäi vaatimattomaksi.

A.W. Finch 1929
A.W. Finch 1929.
Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikan ja etsauksen opettaja.

©Kuva: Paula Kivinen. Taideteollisuusmuseo. 12419.

Finchin päämääränä oli kouluttaa oppilaistaan itsenäiseen työskentelyyn pystyviä taidekeraamikkoja. Tämän ns. studiopottery -ajatuksen esikuvana olivat Englannin, Yhdysvaltain ja Ranskan keramiikka-työpajat. Suomessa keraamikkojen työskentelymahdollisuudet eivät kuitenkaan olleet kovin kehittyneet ja 1900-luvun alkupuolella itsenäisinä keraamikkoina toimivia oli vain muutama.

Keramiikkataiteen pioneerityö oli kuitenkin tehty, ja Finchin oppilaat lähtivät valloittamaan maailmaa. Myöhemmin moni heistä saavuttikin kansainvälistä mainetta, tunnetuimpia lienevät Maija Grotell, Toini Muona ja Elsa Elenius. Viimeksimainitusta tuli sittemmin Finchin opetustyön jatkaja.

A.W. Finch oppilaineen 1925
A.W. Finch oppilaineen Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikkaosastolla v. 1925.
©Kuva: Taideteollisuusmuseo. 19475.
 

HELENA LEPPÄNEN
helena.leppanen@uiah.fi

Kirjoittaja on Taideteollisen korkeakoulun keramiikka- ja lasitaiteen laitoksen assistentti. Hän tekee lisensiaatintyötä keramiikan ja keraamikon funktiosta Suomessa vuosisadan alusta nykypäivään.

ARTTU!
Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti 5/91


Perusinformaatiota A.W. Finchistä