Tuote ja tieto -aineiston syntyhistoria

  1. Kehitys ennen www:n aikaa
  2. Muutokset www-sivuihin aikajärjestyksessä
  3. Uusimmat muutokset ja täydennykset
  En Español   In English   Sisällysluettelosivulle

Kehitys ennen www:n aikaa

Varhaisimmat tutkimukset

Niitä aiempia tutkimuksia ja pohdiskeluja, joihin pohjautuu käsillä oleva esitys, selostetaan sivulla Ohjaavan teorian kehitys.

1967 - 1974

Tarve ja idea ohjaavan tutkimuksen metodivalikoiman luomiseen hahmottui ensimmäisen kerran Suomen rakennushallituksessa, nyt jo edesmenneessä valtion virastossa, joka huolehti valtion talojen tekemisestä ja hoitamisesta 1900-luvun loppupuolella.

Rakennushallitus jakautui tuolloin ammattialoittain yksiköiksi: siinä oli muun muassa parinkymmenen arkkitehdin osasto, sähköinsinöörien toimisto ja niin edelleen. Kukin yksikkö toimi melko itsenäisesti, ja seuratessaan alansa tekniikan kehitystä kukin niistä silloin tällöin muutteli toimintatapojaan ja käynnisteli kehittämishankkeita paljoa muilta kyselemättä, mikä aiheutti joskus sekaannusta. Näitä kehittämishankkeita koordinoimaan ja järjestelemään päätettiin lopulta palkata erityinen virkamies. Virkaan valittiin 1967 minut, ehkä siksi että olin aiemmin ollut tutkimusapulaisena VTT:llä ja toisaalta satuin jotenkuten ymmärtämään tanskaa, jota tarvittiin muutamissa silloin vireillä olevissa yhteispohjoismaisissa kehittämishankkeissa.

Rakennushallitus siis oli jo taloon tullessani toteuttanut lukuisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, ja uusia oli vireillä ja suunnitteilla. Tehtäviini kuului avustaa tarpeellisten uusien hankkeiden suunnittelussa ja käynnistämisessä. Tässä työssä minua rupesi ajan mittaan yhä enemmän ihmetyttämään kehittämisprojekteissa käytössä olevan metodiikan suuri vaihtelevuus. Olihan kaikissa projekteissa sentään suurin piirtein yhteinen tutkimuskohde: rakennukset, niiden tekeminen ja käyttö.

Metodiikan hajonta ei kuitenkaan ollut satunnaista, vaan se näytti seuraavan viraston osastojen ja samalla ammattikuntien jakoa. Kullakin rakentamiseen osallistuvalla ammattikunnalla näytti olevan oma käsityksensä siitä, millä menetelmällä asioita pitäisi parantaa. Arkkitehdit yleisesti ajattelivat, ettei ole kovinkaan hyödyllistä kehitellä "yleisluontoisia" uudistuksia rakennuksiin, vaan tarvittavat parannukset onnistuvat paremmin, kun ne suunnitellaan aina jonkin sopivan uudisrakennuksen puitteissa. Insinööripiireissä sen sijaan useimmiten katsottiin, että tehokkainta on kehittää uudistukset omina projekteinaan, irrallaan yksittäisistä rakennushankkeista, teoreettisen pohdiskelun, laboratoriokokeilun ja testaamisen sekä standardina tiedottamisen kautta.

Myös eri insinööritieteiden välillä oli näkemyseroja. Rakenteita suunnittelevat insinöörit tavallisesti halusivat mitata objektiivisin mittarein ja numeroin kaikki tutkittavat asiat, valaistus- ja sisäilmastoinsinööreille taas laatukäsitteet ja ihmisten subjektiiviset mielipiteet olivat tärkeitä. Joidenkin mielestä luotettavaa tietoa saadaan vain tilastoimalla suuri määrä tapauksia, toisten mielestä taas on parempi tutkia vain yksi tai kaksi tapausta, mutta ne sitä perusteellisemmin.

Kukin ammattikunta oli tottunut käyttämään "omaa" tutkimusmetodiikkaansa ja näköjään oli sen avulla onnistunut selvittämään tähän mennessä eteen tulleet ongelmat. Minua sensijaan hämmästyttivät suuresti nämä erilaiset ja suorastaan vastakohtaiset näkemykset siitä, miten asioita pitäisi tutkia. Näkemysten erilaisuudesta oli myös käytännön työssä se haitta, että se vaikeutti viraston osastojen yhteisiä kehittämishankkeita.

Erimielisyyttä vihdoin oli myös siitä, millaiset henkilöt olisivat päteviä toteuttamaan kehittämishankkeita, ja etenkin miten rakennusten käyttäjien pitäisi osallistua niihin. Siihen aikaan kun aloittelin työtäni rakennushallituksessa, lähes kaikki siellä katsoivat, että kehittäminen oli alan parhaiden asiantuntijoiden tehtävä, ja jos talojen käyttäjien mielipiteitä tarvittiin, ne olisi koottava kyselyin tai haastatteluin. Jyrkkänä vastakohtana tähän oli laaja henkilöstön osallistuminen muutamissa laajoissa toimintatutkimushankkeissa, joita 1980-luvulla toteutettiin professori Yrjö Engeströmin ollessa konsulttina.

Aluksi arvelin erilaisten näkemysten syyksi sen, että ihmisillä ei ollut tietoa ja koulutusta tarpeeksi eivätkä he siis tunteneet optimaalista "tieteellistä tutkimusmetodia". Arvelin, että oikea tieteen metodi toki olisi jossakin kirjassa arvovaltaisesti dokumentoitu, ja menin lähimpään tieteelliseen kirjastoon sitä hakemaan. Hämmästykseni vain syveni, kun opaskirjoja löytyi kaikilla taitamillani kielillä, Descartesin "Metodin esityksestä" alkaen tuhansittain teoksia, mutta niiden kuvaamat menetelmät poikkesivat toisistaan suuresti. Melkein kaikissa kirjoissa lisäksi annettiin se kuva, että juuri tämän kirjan kuvaama metodi oli paras ja jopa ainoa luotettava. Metodiikan kehittämisen alalla jäivät ensimmäiset vuoteni rakennushallituksessa täten vain aineiston keräämisen ja yleisen ihmettelyn tasolle.

1975

Hämmennykseni jatkui siihen saakka, kun käteeni osui erinomainen kirja, tieteen historioitsija Thomas Kuhnin vuonna 1970 kirjoittama "Structure of Scientific Revolutions". Siinä selitettiin, miten metodiikan hajanaisuus oli luonnollinen seuraus siitä, että maailmaan oli ajan mittaan syntynyt suuri joukko varsin itsenäisiä tieteellisiä tutkimuslaitoksia. Kunkin laitoksen toiminta sujui sitä joutuisammin, mitä vähemmän sen tutkijoiden tarvitsi käyttää aikaa uusien metodien kehittämiseen. "Kuten teollisuudessa niin tieteessäkin uusien työkalujen hankkiminen on kallis uudistus, jota ei kannata tehdä ennen kuin on pakko" (Kuhn, sivu 76). Niinpä kullekin tutkimuslaitokselle oli ajan mittaan kehittynyt oma tutkijoiden työkalupakki, joka soveltui optimaalisesti juuri tämän laitoksen tyypillisiin töihin. Tätä kehitystä edistää se, että ainakin akateemiset tutkimuslaitokset pystyvät valitsemaan tutkittavikseen pelkästään sellaisia ongelmia, joihin ne tietävät voivansa soveltaa näitä suosikkimetodejaan. Useimmat tieteelliset tutkimuslaitokset näet ovat jo sukupolvien ajan toimineet valtion rahoittamina eikä niiden tarvitse noudattaa töittensä valinnassa asiakkaiden tarpeita.

Thomas Kuhnin havainnot näyttivät mielestäni vastaavan tilannetta myös Suomessa, joten rakennushallituksen kehittämismetodiikassa oli aihetta ottaa ne huomioon. Vaikeutena oli se, että rakennushallitus ei voinut valita tutkittavakseen vain sellaisia ongelmia, jotka virkamiesten mielestä olisivat "tutkittavaksi sopivia", siten kuin tutkimuslaitosten tieteilijät monesti voivat tehdä. Sen sijaan valtion rakentamisen käytännössä oli pakko selvittää ne ongelmat, jotka rakennushankkeissa kulloinkin tulivat eteen.

Tarvittiin siis metodiikan valintamenetelmä, jonka lähtökohtana eivät olisi tutkijoiden perinnäistavat, vaan kulloinenkin ongelma, olipa se millainen tahansa ja vaikkapa sellainen, jota millään tieteiden alalla ei ollut ennen tutkittu. Käytännön toiminnassa esiin tulleen ongelman eteen joutuneen kehittämisryhmän tai tutkijan piti siis voida lähteä liikkeelle ongelmastaan ja koota sen pohjalta sopiva kehittämismetodi.

Mielestäni käytännöstä peräisin olevan ongelman eteen joutuneen tutkijan tilanne on samantapainen kuin kokilla, joka hakee keittokirjasta kulloiseenkin ateriaan sopivien ruokalajien ja reseptien yhdistelmää. Ajattelin, että eri tieteissä käytössä olevat metodit voitaisiin koota ikäänkuin reseptikirjaksi. Kun reseptejä kirjaan ilmeisesti tulisi monin verroin lukuisammin kuin missään tutkimushankkeessa voitaisiin käyttää, aloin kehitellä kirjan alkuun sijoitettavaa metodiikkareseptien valikkojärjestelmää.

Ensimmäisen kerran sain kokoamani metodiikka-aineiston kirjana dokumentoiduksi 1975 Teknillisen korkeakoulun lisensiaattityön muodossa. Myöhemmin se kyllä tuli muokatuksi moneen kertaan uudestaan luentomonisteiden muotoon, kun minut pyydettiin pitämään luentoja tutkimusmetodeista, ensin Otaniemeen ja sitten Tampereen arkkitehtiosastolle, satunnaisesti myös Ouluun ja muualle, ja kuulijat ystävällisesti kommentoivat esitystäni. Myös kirjallisia kommentteja tuli silloin tällöin, muiden muassa professoreilta Ilkka Niiniluoto ja Arne Nevanlinna, ja silloiselta tekniikan lisensiaatti Anja Kervanto-Nevanlinnalta. Reima Pietilä lähetti kaksi kirjettä, joista toisen otsakkeena oli "Hajavaikutelmia".

Otaniemessä arkkitehtuuritutkimuksen metodioppaani ennätti ilmestyä kahtena painoksena, Tampereella kolmena.

1987

Jo ensimmäisissä valikkojärjestelmän luonnoksissa oli tullut eteen se hankaluus, että kirjastoista löytyvien tieteellisten metodioppaiden ajatustapa vain harvoin vastasi käytännön kehittämistyön tarpeita.

Suurin ongelma oli se, että melkein jokaisessa oppaassa "tieteellinen tutkimus" käsitettiin pelkästään toteavaksi eli deskriptiiviseksi, toisin sanoen tutkimuksen tavoitteeksi katsottiin sen selvittäminen, miten asiat tutkimuskohteessa juuri tutkimushetkellä ovat tai olivat. Sitävastoin tieteellisen tutkijan asiaksi ei katsottu arvioida, ovatko asiat kohteessa hyvin vai huonosti, vielä vähemmän tutkijan sopi pyrkiä kohteen tilaa muuttamaan. Asenne oli siis perin erilainen kuin rakentamisen kehittämishankkeissa, joissa tavoitteena koko ajan oli asioiden parantaminen, ei pelkästään niiden nykytilan selvittely.

Kehittävää eli ohjaavaa ("normatiivista") tutkimusta käsitteleviä kirjoja oli todella vaikea mistään löytää. Useimmat tieteenfilosofit kylläkin käsitteen tunsivat, olihan se käytössä tavallaan jo Aristoteleella, toisaalta keskiajan hurskaassa skolastiikassa sekä myös 1900-luvun marksilaisuudessa, mutta länsimaiset auktoriteetit selvästikin katsoivat tämän tutkimustyylin jotenkin sekundatavaraksi. Ensimmäinen löytämäni kirja, jossa myönteisessä hengessä pohdittiin ohjaavan tutkimuksen omaa luonnetta ja sen eroavuutta toteavasta eli deskriptiivisestä tutkimuksesta, oli Herbert A. Simonin The Sciences of the Artificial vuodelta 1969. Ilkka Niiniluoto oli toinen auktoriteetti, joka käsitteli asiaa esitelmissään ja kirjoituksissaan 1980-luvulla.

Simon ja Niiniluoto avasivat silmäni näkemään, että perinteinen deskriptiivinen tieteellinen tutkimus monimuotoisuudestaan huolimatta ei suinkaan ole mikään viisasten kivi tai yleislääke käytännön elämän ongelmiin ja kehittämistarpeisiin. Monet sen metodit ovat kyllä omalla alallaan ylivertaisia ja ne kannattaa ottaa käyttöön myös kehittämishankkeissa, esimerkiksi useat otannan, mittaamisen, kyselyn, haastattelun, tilastoanalyysin ja tulosten luotettavuuden arvioimisen menetelmät. Mutta näiden toteavien proseduurien lisäksi on kehittämishankkeissa osattava toteuttaa myös sellaisia ohjaavia toimenpiteitä, joita ei esiinny deskriptiivisessä tutkimuksessa tai jotka siellä katsottaisiin suorastaan tuomittaviksi. Tällaisia ovat muun muassa kehittämistavoitteen määrittely, intressiosapuolten toteaminen, hyötyjen ja haittojen arvioiminen, painottaminen ja keskinäinen vertailu sekä eturistiriitojen sovittelu.

Kun erilaisten tutkimusmetodien määrä on lukuisa jo deskriptiivisissäkin tieteissä, kehittämismetodeista puhumattakaan, metodivalikostani tuli loppujen lopuksi aika moniulotteinen, ja tekstin määrää rajoittaakseni jouduin esittämään monet metodit varsin lyhyesti (eikä asiantuntemukseni olisi aina enempään riittänytkään). Ensimmäisen kerran sain julkaistuksi tämän toteavien ja ohjaavien metodiikkojen yhteisesityksen kirjassa Asuntotutkimus ja suunnittelun teoria, jonka kustansi Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y. Siihen myös sisältyi katsaus alan tutkimuksen teoriaperinteisiin, jaoteltuna suunnittelun tavoitteiden mukaan (esim. toimivuus, taloudellisuus jne).

1990

Kuten edellä on käynyt ilmi, alunperin yritin koota metodiikkaani vain ne tutkimusmenetelmät, joita tarvittiin rakentamisen ja rakennusten käytön kehittämiseen. Tämä kohdealue kylläkin jo sisältää varsin monen luonteisia tutkimuskohteita: toisaalta rakennukset esineinä ja aistimuskohteina, toisaalta niiden suunnittelu, tuottaminen, käyttö ja ylläpito, joissa siis kohteena on sekä ihmistoimintaa että fyysisiä tapahtumia.

Kun tutkimuksen kohdealue täten on varsin heterogeeninen, minulle piankin selveni, että siihen soveltuva ohjaavan tutkimuksen metodiikka ei suinkaan rajoitu rakentamisen alueelle, vaan sitä voidaan soveltaa myös lukuisien muiden tuotteiden kehittämiseen. "Tuotteen" sitäpaitsi ei tarvitse edes olla esine, vaan myös hengentuote kuten palvelu tai taide-esitys voi olla ohjaavan tutkimuksen ja kehittämisen kohteena. Niinpä tarjouduinkin, muistaakseni 1987, pitämään metodikurssia Taideteollisen korkeakoulun teollisen muotoilun osastolle, mihin liittyen tietenkin jouduin kirjoittamaan metodioppaan (nyt nimeltään Tuote ja tieto, 1 painos 1990) taas yhteen kertaan uudelleen.

Kuten olin arvellutkin, metodikeittokirjani osoittautui soveltuvan varsin pienin muutoksin myös teollisen muotoilun tarpeisiin. Perusrunko kelpasi lähes sellaisenaan, nyt piti vain tarkistaa, että sen lokeroihin voitiin loksauttaa kaikki ne väitöskirjat ja muut tutkimukset, joita Taideteollisessa korkeakoulussa oli tehty ja tekeillä. Erityisen haastavaksi osoittautui niin kutsuttu "taiteellinen tutkimus" jota viime vuosina on viritelty maamme taidekorkeakouluissa. Siinähän on ajatuksena se, että taiteen ja tieteen tekemisessä on jotakin yhteistä, nimittäin se, että molemmat välittävät tekijältä yleisölle eräänlaista tietoa.

Reseptikirjani tuli täten ajan mittaan tarkistetuksi ja muokatuksi yhä uudelleen, aina kun siitä tarvittiin uusi painos. Nyt on myynnissä 5 painos. Pääosa siitä löytyy myös englanninkielisenä monisteena, korkeakoulussa näet on pidetty silloin tällöin metodikurssi myös tällä kielellä. Olen keksinyt englanninkieliselle tekstille nimeksi "Arteology", josta lukijalle on tarkoitus syntyä mielikuva teoksia (artifakteja) koskevasta tutkimuksesta ja tiedosta.

1996

Vuonna 1995 minulle tarjoutui tilaisuus siirtyä päätoimisesti Taideteolliseen korkeakouluun kehittämään ja opettamaan teollisten tuotteiden tutkimusmetodiikkaa. Siirtymiseen oli kyllä pakkokin, kun koko rakennushallitus tuolloin lakkautettiin. Nyt oli vihdoinkin aikaa tehdä perusteellinen remontti metodiaineistoon.

Yllä jo mainittiin, että metodivalikostani tuli loppujen lopuksi aika moniulotteinen ja sitä oli hankala esittää yksiulotteisena tekstinä tai kaksiulotteisena tauluna. Korkeakoulussa oli jo tuolloin erinomaiset internet-yhteydet, joten pääsin korkeakoulun internet-asiantuntijan Joel Ortilan opastamana kokeilemaan aineistolle uutta esitystapaa, verkossa julkaistavaa hypertekstiä. Tekstin ja sivuviittausten muuntaminen hypertekstiksi oli aluksi työlästä, mutta niiden ajan tasalla pitäminen osoittautui vastaavasti helpommaksi, ja lukijoita teokselle saadaan näin monin verroin enemmän. Aineiston ensimmäiset sivut julkaistiin internetissä 25.3.1996.

1997

28.2.1997 olin täyttänyt 63 vuotta ja siirryin muodollisesti eläkkeelle, jatkaen silti toistaiseksi www-aineiston ja metodikurssin ylläpitämistä korkeakoulussa. Tuohon päivään mennessä oli internettiin saatu aineistosta jo satakunta sivua eli sen logiikan kokonaisuus oli nähtävissä.

Hypertekstiesityksessä oli alusta pitäen mukana myös jo vuoden 1975 kirjassa esiintynyt katsaus tuotteiden suunnitteluteorian paradigmoihin. Hyperlinkit osoittautuivat näppäräksi keinoksi sitoa metodiikka ja teoriakehitys toisiinsa.

Muutokset www-sivuihin aikajärjestyksessä

Yksityiskohtaisempi luettelo vuosina 1998-2002 tehdyistä muutoksista löytyy englanniksi sivulta 109.htm.

1998

Tulleiden kommenttien mukaan metodiikan englanninkielistä versiota käytettiin jo parin vuoden kuluttua julkaisemisesta oppiaineistona useissa englanninkielisten maiden yliopistoissa.

Madridilainen historiantutkija Jesús Bermejo piti www:ssä julkaistua tekstiä niin kiinnostavana, että käänsi sen kokonaan espanjaksi, vieläpä talkootyönä Hän sijoitti käännöksensä, nimeltään "Arteología" madridilaiseen www-julkaisuun "Casi Nada" jonka osoite on http://usuarios.iponet.es/casinada/arteolog. Käännöksen kopio on TAIK:n serverillä, ja sitä ilmeisesti käytetään ainakin Etelä-Amerikassa, koskapa sieltä tulee silloin tällöin kommentteja ja kysymyksiä.

1999

Aineistoa täydennettiin pikku hiljaa, pyrkien muun muassa ottamaan huomioon Taideteollisessa korkeakoulussa tehtyjen uusien tutkimusten metodiikkaa. Kirjoitin myös muutamia uusia katsauksia teoriaparadigmoihin, jotka koskevat mm. tuotteiden taloudellisuutta, ekologisuutta ja turvallisuutta. Katsauksen tuotteiden käytettävyyden tutkimukseen olen, luvan saatuani, kopioinut professori Turkka Keinosen väitöskirjasta.

2000

Korjaukset olivat vähäisiä ja koskivat pääasiassa kuvitusta. Osoittautui myös, että linkit ulkopuolisiin sivuihin usein vanhenivat nopeastikin, joten niitä karsittiin ja keskitettiin ne sivujen loppuun, missä niiden voimassaolo on helpompi tarkistaa.

2001

Lisättiin teoriakatsaukset tuotteiden turvallisuuden ja miellyttävyyden tutkimusparadigmoihin.
Vähittäiset täydennykset olivat kasvattaneet "Empiirisen aineiston kerääminen" -tekstitiedoston koon jo yli 100K, joten se jaettiin pienemmiksi. Tästä tietenkin aiheutui jonkin verran uudelleen kirjoittamista.
Otin tavakseni kirjoittaa itse korjaukset ja täydennykset myös espanjankieliseen versioon, käyttäen apuna käännöskoneita google.fr ja freetranslation.com. Alkuaikoina panin tekemäni lisäykset [hakasulkuihin], ainakin silloin kun niitä ei yhdelle sivulle tullut kovin monta.

2002

Kun www-tekstiä oli alettu käyttää oppiaineistona myös useissa ulkomaisissa yliopistoissa ja nämä tarvitsivat siitä paperitulosteita, tuli tarpeelliseksi laatia tekstistä rinnakkaisversio mustavalkoista printtausta varten. Sen käytöstä on ohjeet sivulla 002.htm.

Ohjaavan tutkimuksen erityisen luonteen korostamiseksi siitä laadittiin oma www-sivu: 078.htm.

2003

Tutkimuksen rajaamista koskeva sivu 05a.htm uusittiin.
"Taiteellisen tutkimuksen" käsitteestä kirjoitin kokonaan uuden www-sivun 033.htm.
Hankalan laajoiksi kasvaneet sivut "Teoriat ja mallit" (050.htm) ja "Teollisen tuotteen kehittäminen" (030.htm) jaettiin osiin.
Täydennyksissä ei aineiston yleinen rakenne ole suurestikaan muuttunut. Olen lähinnä selventänyt rajankäyntiä toteavan ja ohjaavan tutkimuksen välillä.

Marraskuu 2003
Lisäsin tämän sivun (009.htm) joka selostaa aineiston syntyhistoriaa.
Muutamia selventäviä kuvia otantaa koskevalle sivulle (052.htm).
Muutin sisällystaulun (014.htm) osoitteeksi f00.htm. Nyt on helpompaa kopioida htm-tekstitiedostoja alihakemistoon "printabl", kun ei tarvitse muistaa, että 014.htm oli erilainen eri hakemistoissa. (f00.htm on tosin edelleenkin erilainen, mutta sitä ei tarvitse pitää mielessä sillä se menee aina oikeaan paikkaan f-alkuisten kuvatiedostojen mukana.)
Selvensin johdantokappaleita sivuilla 074.htm Kehityksen analysoiminen, sekä 035.htm Arkkitehtuurin teoria, jolloin viimeksimainitun sivun koko meni yli 100 K. Siirsin siitä suurimman osan uusiin sivuihin 03k ja 03l.htm.

2004

Tammikuu 2004
059.htm Tuotteiden turvallisuus uusittiin ja jako toteavaan ja ohjaavaan tutkimukseen sovellettiin siihen samoin kuin muissakin paradigmoissa.

Helmikuu 2004
Toteavan ja ohjaavan tutkimuksen erottelua selvennettiin sivuilla Synopsis (010.htm), Sisällys (f00.htm), Tutkimuksen suunnittelu (044.htm) ja Raportti (095.htm). Uusittiin myös kappale Ohjaava semiotiikka (057.htm) ja siihen lisättiin kuvat fad.gif ja fad2.gif.

Maaliskuu 2004
Uusittiin muutamia kappaleita sivulla Luokittelu (073.htm) ja lisättiin kuvat fclust2.gif ja fgauss.gif.
Selvennyksiä sivuille Arkkitehtonisen synteesin teoriat (03l.htm) ja Kolme tiedon lajia (048.htm).
Pieniä lisäyksiä sivun Tuotesuunnittelun teoria (022.htm) alkuun ja loppuun, jolloin sen koko meni yli 100 K. Siirsin siitä historiallisen katsauksen uudelle sivulle Tuotetiede 023.htm.

Huhtikuu 2004
Pieniä laajennuksia diakronisten teosten rakenteista kohtaan Tuotteen kauneus: Asteittainen oivaltaminen, sekä pitkäaikaisen säilytyksen vaatimuksista sivulle Raportti: Tutkimusaineiston säilyttäminen.

Marraskuu 2004
Selvennyksiä sivuille Tutkimuksen etiikka, Tietojen rekisteröiminen, Mallit, Havainnoivat tutkimustavat ja Kyselevät tutkimustavat.

2005

Tammikuu 2005
Suomenkieliset sivut siirrettiin Virtuaaliyliopiston sivuille osoitteeseen www2.uiah.fi/virtu/materiaalit/tuotetiede. Timo Ovaska ja Sanna Alver muokkasivat aineiston Virtuaaliyliopiston layoutin mukaiseksi. Samalla yhtenäistettiin kuvien väriskaalaa, joka oli vuosien mittaan tullut varsin kirjavaksi, sekä lisättiin sivu Tutkimusmenetelmien kurssi TAIK:ssa.

Huhtikuu 2005
Lisäsin sivut Huonekalujen teoria ja Tuotteen käytettävyys sekä muutin prof. Keinosen väitöskirjasta lainatun sivun otsakkeen kuulumaan Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys. Lisäsin sivulle Tuotteen ekologia kappaleen Tutkimuksen ja kehittämisen menetelmät.

Toukokuu 2005
Lisäsin sivun Tuotetieteen historiallinen kehitys, johon siirsin eri sivuilta tämän tieteenalan kehittymistä käsittelevät kohdat.

Lisäsin myös weblog-sivun blogger lukijoiden kommentteja varten.

Joulukuu 2005
Uusi sivu: Tuotannon teoria. - Kun menetelmien ja teorioiden historiallinen kehitys ei näyttänyt kiinnostavan niitä lukijoita, jotka tarvitsivat tutkimusta vain ajankohtaisiin ongelmiinsa, siirsin historiikit neljälle uudelle sivulle Varhaisia tuotannon teorioita, Kehityksen selittämisen varhaisia teoriamalleja, Varhaisia teorioita kauneudesta ja Varhaisia viestinnän teorioita.

2006

Helmikuu 2006
Uudistin sisältötaulukon (f00.htm) korostaakseni selvemmin toteavan ja ohjaavan tutkimuksen kontrastia, sekä tutkimusmenetelmien ja tutkimustulosten eli teorian kontrastia. Tällöin kävi ilmi, että tarvitaan uusi sivu: Ohjaavan analyysin metodit (079.htm).
Muutin lisäksi sivun Tuotteen viesti (057.htm) jäsentelyä.

Huhtikuu 2006
Osallistuminen 5-7 huhtikuuta 2006 First International Symposium of Visual Studies -kongressiin Monterreyssä, minkä järjesti Universidad Autónoma de Nuevo León, opetti paljon taiteilijoiden menetelmistä. Päätin lisätä sivun Tyypillisen osoittaminen (076.htm), ja korjailin sivua Ohjaavan analyysin metodit (079.htm).

Kesäkuu 2006
Sivulle Tiedon hakeminen teksteistä (040.htm) lisäsin kaksi kappaletta tietojen pätevyyden sekä hyödyllisyyden arvioimisesta lukijan omassa ympäristössä.

Syyskuu 2006
Pidettyäni keväällä 2006 kaksi metodikurssia STADIAssa kävi ilmi, että etenkin ohjaavaa tutkimusta koskeva aineisto voisi olla varsin sopiva ammattikorkeakouluissa käytettäväksi ja muokkasin tässä mielessä näitä sivuja ( Ohjaavan analyysin metodit, 079.htm jne) entistä itsenäisemmäksi osastoksi.

Joulukuu, 2006
Saadakseni enemmän painoa ohjaavalle lähestymistavalle ja täten paremman tasapainon toteavan ja ohjaavan metodiikan välille lisäsin sivut Palvelun teoria (027.htm), Ohjaava rekisteröiminen (066.htm) ja Ohjaava raportti (096.htm) sekä halkaisin sivun "Tuotetieteen historiallinen kehitys" kahdeksi: Toteavan teorian kehitys (025.htm) ja Ohjaavan teorian kehitys (026.htm).

Poistettuja kuvia
Seuraavat gif-kuvat ovat eri aikoina olleet mukana sivustossa, mutta ovat sittemmin jääneet pois ja voidaan poistaa hakemistosta jos niitä vielä on jäljellä:
Suomenkielinen editio: flaatu fmuototi fnormat fopipain fsuunte2 ftable7 fweber
Englanninkielinen editio: elaatu emuototi enormat eopipain esuunte2 etable7 eweber
Espanjankielinen editio: slaatu smuototi snormat sopipain ssuunte2 stable7 sweber
Kaikille editiolle yhteisiä kuvia: gogh hesire korr01 korr02 korr03 korr04 korr06 korr07 korr08 korr09 latklogo lengfoto lengyel rubin xdaliclo xfontana xprocess xsequens

Poistettuja sivuja (htm):
Suomenkielinen editio: 007, 008 ja 011.htm
Englanninkielinen editio: 107 108 111
Espanjankielinen editio: 200 207 208 211

Poistin sisällystaulun sivulla olleen Nedstat/webstats4u kävijälaskurin, sillä McAfee site advisor oli havainnut sen lähettävän liian paljon mainoksia kävijöille. Laskuri oli 23 kuukauden aikana rekisteröinyt suomenkielisellä sisällysluettelosivulla 10312 kävijää, joista 9490 oli Suomesta. Koko sivuston suosituin sivu oli espanjankielinen sisältötaulu, jolla oli 23 kuukaudessa käynyt 31490 lukijaa.

Uusimmat muutokset ja täydennykset

2007

Tammikuu
Lisäsin sivulle Ohjaava näkökulma kohdan Mielipiteiden ennustaminen, kirjoitin osaksi uudestaan Ohjaava analyysi ja ehdotuksen valmistelu (079.htm) ja laajensin vähän Tiedon lajeja (048.htm).

Maaliskuu
Kirjoitin osaksi uudelleen sivun Tapaustutkimus (071.htm), ja lisäsin sivun 008.htm "Tuote ja tieto" kirjana.

  En Español   In English   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi