Erään tuotelajin teorian historiallinen kehitys:

Arkkitehtuurin teoria

  In
English   En Español   Sisällysluettelosivulle

Kaikki teolliset tuotteet eivät ole nykypäivän keksintöjä. Monia tuoteryhmiä on jo sukupolvien ajan valmistettu ja myös tutkittu, joten tietoutta ja teoriaa niistä on kertynyt. Tällainen tuote on etenkin talo, rakennus. Rakentamisen taitoa ja taidetta on pohdittu ja kehitetty melkeinpä tauotta yli kahden vuosituhannen ajan, ja syntyneistä tutkimuksista useimmat ovat säilyneet nykypäivään saakka.

Seuraavassa luodaan katsaus rakentamisen ja arkkitehtuurin tutkimuksen tähän mennessä näkyvimpiin ajattelutapoihin. Mahdollisesti tämä katsaus voi antaa muidenkin tuotteiden tutkijoille esimerkkejä, joita voi yrittää joko seurata tai karttaa.

Kun arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoituksia on antiikista alkaen julkaistu mahtava joukko, on aihetta aluksi jaotella se pienemmiksi ryhmiksi. Yksi mahdollisuus olisi tässä käyttää tavallista kirjastojen luokitusta, joka perustuu joko maantieteelliseen aluejakoon taikka rakennustyyppeihin (asunnot, koulut jne). Käytännön tarpeiden kannalta on kuitenkin hyödyllisempää luokitella tutkimukset niiden päämäärän mukaan seuraavasti:

Useimmat viime aikoina tehdyt tutkimukset arkkitehtuurista tai rakentamisesta voidaan luokitella johonkin yllä mainituista ryhmistä, tai niiden välimuotoihin. Sitävastoin, jos tarkastellaan vanhempia kuin 1600-luvun kirjoituksia ilmenee että ne lähes kaikki kuuluvat kolmanteen ryhmään eli suunnitteluteoriaan. Niihin kuuluu jo vanhin nimeltä tunnettu kirjoitus arkkitehtuurin alalta (kirjoitusta ei ole säilynyt) eli "Ohjeet seinien koristamisesta" joka on mainittu muinaisen Egyptin Edfun temppelin kirjaston luettelossa (Ricken, s. 10). Meille säilyneiden kirjoitusten ohjaava tarkoitus usein ilmenee jo niiden johdantolauseista, esimerkiksi:

On siis ilmeistä, että kaikkien aikojen arkkitehtuuritutkimuksen yleisin päämäärä on ollut suunnittelun ohjaaminen.

Nykypäivän Suomessa arkkitehtuurin suunnitteluteoriaa ovat kaikki arkkitehtien käsikirjat, esimerkiksi RT-kortisto sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Kaikkien niiden päämääränä on helpottaa arkkitehdin työtä ja parantaa sen tulosta, rakennusten laatua. Tarkoitus on täten sama kuin yleensäkin tekniikassa ja tuotannossa: tutkittu teoria auttaa suunnittelijoita tekemään työnsä paremmin ja tehokkaammin. Toisinaan se jopa auttaa tekemään ennen mahdottomiksi luultuja asioita. Monesti sanotaankin, ettei ole mitään niin käytännöllistä kuin hyvä teoria.

Arkkitehtuurin teoriaan voidaan lukea kaikki se tietous, mitä arkkitehti käyttää työssään, alkaen tontin valinnasta, rakennusaineista ja työn järjestelyistä aina käytön ja korjauksen helppouteen ja rakennusten terveellisyyteen asti. Mitä kaikkea siihen kuuluu, se selviää empiirisesti tutkimalla, mitä lähtöaineistoa arkkitehdit tosiasiallisesti käyttävät työssään. Tällöin käy ilmi, että siihen kuuluu rationaalisesti perusteltujen sääntöjen ja menetelmien ohella varsin sekalaista ja "epätieteellistä" aineistoa: asiakkaiden ennakkoluuloja, muodin oikkuja, tuottajien rationalisointipäätöksiä ja poliitikkojen lehmänkauppoja. Sellaista on elämä, minkäpä sille tutkija voi.

Joskus kuulee sanottavan, että arkkitehti on taiteilija eikä hän voi perustaa työtään teoriaan siten kuin insinöörit. Tämä on kyllä totta: arkkitehdin suunnitelma ei aina voi syntyä vain käsikirjojen sääntöjä noudattamalla eikä muutenkaan täysin rationaalisesti lähtötiedoista päättelemällä.
Mutta tarvitseehan taitelijakin oman tekniikkansa! Taiteessa kuten muussakin työssä tarvitaan ammattitaitoa, ja eikö se ole yhtä kuin alan tuntemus plus näiden tietojen käytäntöön soveltamisen taito?
Tätä mieltä oli ainakin oppinut arkkitehti Jean Mignot tarkastaessaan vuonna 1400 Milanon tuomiokirkon työmaalla huolestuttavasti halkeilevia holveja: "Ars sine scientia nihil est." (Taito ilman tietoa ei ole mitään.)

Nimitys "suunnitteluteoria" ei välttämättä tarkoita sitä, että ensiksi joku olisi laatinut teorian ja sitten vasta olisi voitu suunnitella sen mukaisia rakennuksia. Päinvastoin useimmiten ensimmäiset jonkin uuden paradigman mukaiset rakennukset ovat syntyneet ilman teoriaa, jonkun nerokkaan arkkitehdin intuition varassa, ja vasta niiden jälkeen on joku tutkija koonnut ja järjestänyt niissä sovelletut periaatteet teoriaksi, vähemmän nerokkaiden arkkitehtien käytettäväksi.

Suunnitteluteoriat käsitellään seuraavassa kahtena ryhmänä:

Teemalliset eli "analysoivat" teoriat keskittyvät kukin vain yhden tietyn suunnittelutavoitteen toteuttamiseen. Tätä tavoitetta on useinkin analysoitu varsin syvällisesti, mutta tällöin on tavallisesti jätetty kovin vähälle huomiolle rakentamisen muut tavoitteet. Niinpä tällaisen teorian varassa syntyvät rakennukset ovat usein varsin "omaleimaisia" (ts. eri näköisiä rakennuksia kuin muut) ja arkkitehtuurin opetuksessa havainnollisia ja mieleenpainuvia esimerkkitapauksia eli esikuvia.

Toisaalta suunnittelun yksipuolinen näkökulma on saattanut tehdä niistä perin epäkäytännöllisiä, ja monet niistä myöhemmin ovatkin päätyneet museoiksi ja matkailunähtävyyksiksi. Tänäkin päivänä uusia vastaavia silti vielä satunnaisesti toteutetaan, lähinnä politiikan ja yritysmaailman diktaattorien palatseissa.

Synteesin teoriat puolestaan ovat sellaisia suunnittelun paradigmoja, joissa tähdätään kaikkien tiedossa olevien suunnittelutavoitteiden samanaikaiseen huomioonottamiseen. Näitä paradigmoja sovelletaan tavallisen kansan arkirakentamisessa, ja ne siten yleensä tuottavat tavanomaisen näköisiä rakennuksia, joilla ei ole juuri toivoa päästä arkkitehtuurihistorioiden lehdille.

Arkkitehtuurin teoriaa käsittelevät www-sivut:

  1. Yleiskatsaus arkkitehtuurin teoriaan (tämä sivu)
  2. Teemalliset teoriat
  3. Synteesin teoriat

  In
English   En Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi