Empiirisen tutkimuksen suunnittelu

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

Tutkimuksen päämäärä

Silloin, kun tutkimuksen kohde kuuluu empiriaan eli ihmisten, esineiden ja tapahtumien konkreettiseen maailmaan, tutkimusta sanotaan empiiriseksi, faktuaaliseksi, taikka myös reaalitieteeksi. Tässä se siis poikkeaa toisesta tutkimuksen lajista, muototieteistä (engl. formal sciences), jotka eivät omaa suoranaista suhdetta esineiden ja tuotteiden maailmaan, vaan selvittelevät käsitteiden tasolla ajattelun muotoja ja lakeja, esimerkiksi loogisen tai matemaattisen analyysin prosesseja. Muototieteitä ei tässä sivustossa enempää käsitellä.

Kun seuraavassa luodaan yleissilmäys ammattien ja tuotteiden tutkimuksen tavallisimpiin lähestymistapoihin, on aivan ensiksi aihetta huomata, että niihin soveltuu varsin huonosti metodikirjallisuudessa usein käytetty perusjaotus kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin metodeihin (eli "tutkimuksen kaksi kulttuuria"). Käytännössä esiintyvät ongelmat näet harvoin ovat kunnolla redusoitavissa vain määriksi tai laaduiksi, vaan molempia tarvitaan. Akateemisessa tutkimuksessa on monesti vapaus määritellä ongelma niin, että tutkijan suosima metodiikka sopii siihen, mutta käytäntöä palvelevan tutkimuksen onnistuminen on varmempaa, jos tutkija osaa käyttää siinä molempia työkaluja rinnakkain.

Sitä paitsi, määrät ja laadut eivät suinkaan ole ainoat tavat toiminnan tai tuotteiden esittämiseen ja analysoimiseen - esimerkiksi kuva voi joskus sanoa enemmän kuin tuhat sanaa tai mittaa. Seuraavassa esiteltävät tutkimuksen lähestymistavat on valittu niin, että ne sallivat käyttää samassa hankkeessa rinnakkain useita aineiston esitystapoja, joskin erilaisten aineistojen rekisteröimisen ja analyysin menettelytavat pakostakin hieman poikkeavat toisistaan.

Esitystapaan perustuvan jaotuksen sijasta onkin hyödyllisempi jakaa tuotannon ja tuotteiden tutkimus kahteen lajiin sen mukaan, millaisia tuloksia tutkimushankkeelta odotetaan:

Toinen, vähäisempi metodiikan rajankäynti koskee hankkeessa etsittävän tietouden yleispätevyyden astetta. Tämä useimmiten samalla ratkaisee sen, miten suuri aineisto on tarpeen koota, mikä taas vaikuttaa ratkaisevasti analyysin metodin valintaan. Tässä on kaksi päälinjaa:

Kun yllä olevat kaksi jaotusta yhdistetään samaan tauluun, saadaan seuraavat neljä vaihtoehtoista tutkimuksen tavoitetta ja metodiikkaa. Huomattakoon, että kaikkien näiden neljän tieteissä tavallisen lähestymistavan logiikkaa käytämme myös arkielämässä, mistä on taulussa esimerkkejä vihreällä tekstillä.

  Toteavia tutkimuksen tyylejä: Ohjaavia tutkimuksen tyylejä:
Intensiivinen yhden tai muutaman tapauksen tutkimus: Tapaustutkimus. Taiteen ja muotoilun historiat, joissa kohteet nähdään yksilöinä. Arkielämässä: uuteen kohteeseen tutustuminen. Katso jäljempänä. Arvioiva tapaustutkimus. Taideteosten kritiikki. Tuotteiden testaaminen. Kohteen parantaminen. Ongelman poistaminen. Uuden tuotteen kehittäminen. Arkielämässä: jonkin asiantilan tai esineen parantaminen. Katso jäljempänä.
Ekstensiivinen tutkimus, jonka kohteena on tapausten luokka: Kuvataan ja selitetään invariansseja eli tutkituille kohteille yhteisiä piirteitä, "lakeja". Arkielämässä: lasten alkeisopetus. Katso jäljempänä. Laaditaan yleispätevää käytännön teoriaa (theory of practice): menettelytapoja, laskukaavoja, säädöksiä tai standardeja käytännön toimintaa varten. Arkielämässä: ammatin oppiminen, opettaminen tai edelleen kehittäminen. Katso jäljempänä.

Kaikkia yllä lueteltuja lähestymistapoja voidaan käyttää avustamaan mitä tahansa teollista tai ammattitoimintaa, mutta kukin niistä tekee sen omalla, muista poikkeavalla tavallaan, kuten nähdään kuviossa alla.

Tutkimuksen eri lähestymistapoja tarkastellaan seuraavassa lähemmin. Monesti voidaan jotakin niistä käyttää pohjana, kun suunnitellaan uutta tutkimushanketta siten, että lähtökohdaksi otetaan toisaalta mahdolliset tiedon lähteet, toisaalta hankkeelta haluttu toteava tai ohjaava tulos.

Toinen tapa uuden hankkeen metodin valitsemiseen voisi joskus olla aiemmin käytetyn metodin muokkaaminen, jos sopiva sellainen on tiedossa.

Toteava lähestymistapa

Toteava tutkimus pyrkii keräämään kohteista tietoa, mutta välttää muuttamasta kohdetta toisenlaiseksi. Tämä tieto esitetään tutkimuskohteen kuvauksen muodossa; mahdollisesti myös selitetään, miksi kohde on sellainen kuin on. Joissakin hankkeissa ehkä lisäksi kerätään ihmisten arviointeja kohteen hyvistä ja huonoista puolista, mutta ei suunnitella eikä toteuteta niihin mitään parannuksia.

Intensiivinen toteava tutkimus

Jos kohteita on vain yksi tai muutamia, eli kun tutkimus on intensiivinen eli ideografinen, sen kulku voi olla varsin samantapainen kuin ihmisen arkielämässä johonkin uuteen esineeseen tutustuminen. Kun esinettä ei oikein tunneta, ei myöskään ole mahdollista suunnitella etukäteen sen tutkimisen kulkua. Aluksi saattaa olla vaikea päättää edes, mitä seikkoja kohteesta pitäisi merkitä muistiin, sillä se ehkä selviää vasta sen jälkeen kun kohdetta on jonkin verran tutkittu. Täytyy valmistautua muuttamaan tutkimuksen suunnitelmaa sitä mukaa kuin kohdetta aletaan paremmin ymmärtää. Tällaisesta lähestymistavasta usein käytetään nimeä iteroiminen.

Toteava iteroiminen alkaa yleensä tarkastelemalla kohdetta eri näkökulmista, joko eri tieteenalojen kannalta kuten kuvassa oikealla, tai vain erilaisista käytännön näkökulmista. Näkökulmien vuorottelu auttaa parantamaan lopputulosta kerta kerralta, sillä ensiksi tehdyt selvitykset toimivat myöhempien lähtökohtana. Prosessi täten muistuttaa spiraalia, joka asteittain lähestyy tavoitetta.

Jossakin tarkastelun vaiheessa tutkija lopulta pystyy valitsemaan hedelmällisimmät näkökulmat ja selittämään, miten hän "ottaa" eli ymmärtää kohteen. Sen jälkeen ei enää ole tarpeen kerätä muuta aineistoa kuin mikä liittyy näin määriteltyyn ongelmaan, ja sen analyysi helpottuu.

Iterointia toistetaan niin kauan kunnes riittävän hyvä tulos saadaan tai hankkeen resurssit loppuvat.

Tyypillistä intensiivistä toteavaa prosessia selostetaan sivuilla Uutta kartoittava tutkimus ja Tapaustutkimus. Sitä voidaan käyttää myös silloin, kun kohteena on useita olemukseltaan samantapaisia tapauksia; tällöin metodiksi soveltuu vertailu.

Ekstensiivinen toteava tutkimus

Kun suurta tapausten määrää tutkittaessa on välttämätöntä estää aineiston yletön paisuminen, tämä tehdään tavallisesti valitsemalla etukäteen ne asiat, jotka kohteista merkitään muistiin. Jottei näiden valinta jäisi sattumanvaraiseksi ja mielettömäksi, tutkijan täytyy jo ennen aineiston keräämistä muodostaa itselleen melko selkeä alustava käsitys kohteesta ja siitä, millaisia asioita halutaan saatavaksi esiin aineistoa analysoimalla. Tämä puolestaan sitten tekee mahdolliseksi valita etukäteen analyysin menetelmän ja suunnitella pääpiirteissään koko tutkimushankkeen kulun siten, että työ saadaan tehokkaaksi.

Mikä sitten on tehokas tutkimusprosessi? Parhaimmillaan se on looginen toimenpiteiden sarja, joka lähtee tutkimuksen tavoitteesta tai kysymyksenasettelusta, käyttää mahdollisuuksien mukaan hyväkseen jo olevaa tietoutta, hankkii lisäksi tarvittavan uuden empiirisen aineiston ja sitä analysoimalla tuottaa toivotun toteavan tai ohjaavan tuloksen. Koska jokainen näistä vaiheista rakentuu edellisten vaiheiden tuottamille tuloksille, nopein tapa olisi suorittaa ne peräkkäin, ja tällainen jonomainen prosessi monesti metodikirjoissa esitetäänkin tieteellisen tutkimuksen ihannemallina. Se on tavallinen luonnontieteellisessä ja teknologisessa tutkimuksessa, jossa käsitellään objektiivisesti ja tarkasti mitattavia suureita. Tutkijoiden tai tulosten käyttäjien mielipiteet eivät tällöin vaikuta tuloksiin tai hidasta tutkimuksen etenemistä. Kaikki tutkimuksen vaiheet ovat etukäteen nähtävissä ja suunniteltavissa, ja niiden mukaan tutkimus myös usein voidaan toteuttaa.

Seuraavassa esitetään toteavassa tutkimuksessa usein tavoiteltu jonomainen prosessi, jossa tavoitteena on tietojen kerääminen empiirisestä tutkimuskohteesta, niiden analysoiminen ja muokkaaminen teoriaksi.

Jonomuotoinen prosessi jakautuu selkeästi erottuviin työvaiheisiin, seuraavaan tapaan:

  1. Ongelman täsmentäminen, ehkä kirjallisuusselvityksen avulla, keskeisten käsitteiden määrittely ja mahdollisen hypoteesin muotoilu.
  2. Empiirisen tutkimuksen suunnittelu ja esivalmistelut kuten tutkittavan populaation, otannan ja mittaustapojen määrittely.
  3. Empiirisen aineiston kerääminen. Metodi määräytyy sen mukaan, millaisesta kohteesta ja lähteestä tiedot tulevat koottavaksi: esimerkiksi kirjallisuudesta, ihmisiltä kyselemällä, mittailemalla paikan päällä vai järjestämällä kokeita laboratorioon.
  4. Aineiston analysoiminen, jossa se esimerkiksi tiivistetään mallin muotoon tai testataan hypoteesia sen avulla, taikka ennustetaan tutkimuskohteen tulevaa kehitystä.
  5. Tulosten luotettavuuden arvioiminen,
  6. Raportin laatiminen.

Ohjaava lähestymistapa

Ohjaavan tutkimuksen tarkoituksena on parantaa kohdetta esimerkiksi poistamalla sitä vaivaava ongelma tai kehittämällä entisiä etevämpi tuote. Kuten edellä esitetystä taulusta kävi ilmi, metodin valintaan vaikuttaa hankkeen ekstensio, eli parannettavien tapausten lukumäärä.

Intensiivinen ohjaava tutkimus

Intensiiviselle eli vain yhden tai muutaman kohteen parantamiseen tähtäävälle ohjaavalle tutkimukselle on ominainen se erityispiirre, että hankkeeseen voidaan usein saada osallistumaan niitä henkilöitä, joita varten hanke toteutetaan ja joiden mielipiteet on tarkoitus ottaa huomioon ohjaavia ehdotuksia laadittaessa. Näin ei toki aina tehdä, mutta mikäli tehdään niin se vaikuttaa ratkaisevasti hankkeen metodiikkaan. Tässä suhteessa on kaksi selkeää vaihtoehtoa eli osallistumisen astetta (joskin myös niiden välimuodot ovat ajateltavissa):

Osallistuva ohjaava tutkimus. Luotettava joskin usein työläs menetelmä jonkin olevan asiaintilan parantamiseksi on toteuttaa kehittämishanke yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden elämään tämä kehittäminen tulee vaikuttamaan. Tällaisia ihmisten ryhmiä luetellaan sivulla Ohjaava näkökulma. Tosin varsin usein on käytännössä vaikeata tai mahdotontakin saada järjestetyksi kaikkien näiden osallistuminen hankkeeseen.

Ohjaava analyysiSilloin kun asianosaisia saadaan riittävässä määrässä osallistumaan kehittämiseen, on hyvät mahdollisuudet saavuttaa kaikkia tyydyttävä lopputulos, ja lisäksi se parhaassa tapauksessa saavutetaan nopeasti ja vähällä työllä.

Jos korjattava ongelma on yksinkertainen eikä ole erimielisyyttä siitä, mihin hankkeessa pyritään, ei joskus tarvita enempää kuin yksi yhteiskokous, jossa todetaan sekä ongelma että sille mahdollinen ratkaisu. Kuten kuvio oikealla näyttää, lähtökohdaksi voidaan usein ottaa joko nykyinen epäkohta taikka asioiden ihannetila, ja jommankumman tai molempien pohjalta yhteistyössä muodostetaan ongelman ratkaisu. Pitempikestoista tutkimuksen ja kehittämisen hanketta asiasta ei tällöin tarvita ollenkaan.

Jos kuitenkin käy niin, että yksi kokous on pidetty, mutta asia ei ole siinä vielä selvinnyt, yleensä yksinkertaisinta on heti sopia seuraavaan kokoukseen mennessä selvitettävistä asioista ja niistä periaatteista, joiden mukaan laaditaan uusi toimenpide-ehdotus. Näitä töitä varten tavallisesti kokouksessa nimetään työryhmä tai selvityshenkilö, joskus mahdollisesti jopa ammattimainen tutkija. Prosessi siis tällöin palautuu alkuun tai ainakin jonkin verran taaksepäin, ja ratkaisua yritetään uudelleen löytää hieman uudelta pohjalta.

Osallistuvassa kehittämishankkeessa on tavallista, että työvaiheen alkuun palaamisia tulee useita peräkkäin. Prosessi alkaa silloin muistuttaa suoran viivan sijasta enemmänkin ympyrää. Itse asiassa spiraali kuten kuvassa oikealla onkin osallistuvan tutkimus- ja kehittämishankkeen varsin tyypillinen malli.

Vaiheet tällaisessa iteroivassa "kehityksen spiraalissa" ovat yleensä seuraavat:

  1. arvioiva tilanteen toteaminen jossa käydään läpi nykyinen tilanne (ja ehkä myös sen historia) ja tarpeet parannuksille,
  2. analyysi jossa selvitetään asioiden väliset riippuvuudet ja mahdollisuudet muuttaa asioita,
  3. synteesi eli ehdotus asiantilan parantamiseksi (ja kehittämishankkeessa myös parannuksen kokeilu)
  4. ehdotuksen tai kokeilun arviointi.

Toistamalla vaiheita 2...4 ja asteittain parantelemalla ehdotusta hyväksyttävä ratkaisu usein lopulta löytyy.

Osallistuvaa ohjaavaa tutkimusta selostetaan tarkemmin sivuilla Ohjaava näkökulma, Ohjaava rekisteröiminen, Osallistuvat analyysimenetelmät, Ehdotusten arvioiminen ja Ohjaava raportti. Esimerkkejä tällä tavoin toteutetuista hankkeista ovat toimintatutkimus, teollisen tuotteen kehittäminen ja taideteoksen kehittäminen tieteen keinoin.

Asiantuntijakeskeinen intensiivinen ohjaava tutkimus. Siinä tapauksessa, että kaikkien huomioon otettavien intressiryhmien mielipiteet ovat itsestään selvät taikka tutkija voi ne kyselevien menetelmien avulla selvittää, taikka jos näiden ihmisten osallistuminen hankkeeseen on jostakin syystä mahdotonta, tutkija voi ilman näitä ihmisiä huolehtia toimenpide-ehdotusten laatimisesta ja näiden pohjaksi tarvittavien selvitysten tekemisestä. Kun eri ihmisryhmien osallistuminen jää pois, hankkeessa yleensä sattuu vähemmän yllätyksiä, ja se on mahdollista suunnitella tarkemmin etukäteen. Tavallisesti prosessi tällöin pyritään muodostamaan mahdollisimman yksinkertaiseksi päätösten sarjaksi, esimerkiksi seuraavasti:

  1. Määritellään tavoite, esimerkiksi tietyn olevan epäkohdan poistaminen tai uuden tuotteen luominen. Tavoitteen määrittelyn olennainen osa on ehdotusten laadinnassa käytettävän näkökulman valitseminen.
  2. Todetaan mihin asioihin projekti voi vaikuttaa ja mihin ei. Tavoite voisi esimerkiksi olla nopeimmin saavutettavissa muuttamalla maan poliittinen järjestelmä, mutta se on projektille mahdotonta ja siihen on suhtauduttava "annettuna" tekijänä.
  3. Suunnitellaan miten tavoite saavutetaan. Tästä laaditaan mieluimmin useita vaihtoehtoja.
  4. Valitaan paras vaihtoehto (joko se, joka antaa parhaan tuloksen, tai halvin niistä, jotka antavat tyydyttävän tuloksen).
  5. Laaditaan yksityiskohtainen toteuttamissuunnitelma.
  6. Käytännön ehdotukset viedään hyväksyttäviksi niistä päättäville tahoille (yhtiön johdolle, kunnanvaltuustolle tms) joka puolestaan voi vaatia uusittavaksi minkä tahansa edeltävän työvaiheen.
  7. Käytännön toteutus (jos hanke on kehittämishanke).

Tutkijakeskeistä ohjaavaa prosessia selostetaan tarkemmin sivuilla Ohjaava kirjallisuustutkimus, Ohjaava näkökulma, Ohjaava rekisteröiminen, Asiantuntijakeskeiset ohjaavan analyysin menetelmät, Ehdotusten teoreettinen arvioiminen ja Ohjaava raportti. Esimerkkejä sen soveltamisesta on uuden teollisen tuotteen kehittäminen sekä olevan toiminnan kehittäminen työntutkimuksen menetelmällä.

Ekstensiivinen ohjaava tutkimus

Tutkimuksella, jonka avulla on tarkoitus kehittää suurta joukkoa kohteita, on muutamia luonteenomaisia piirteitä, jotka vaikuttavat sen metodiikkaan:

Uuden ekstensiivisen ohjaavan tutkimushankkeen metodi voidaan monesti suunnitella lineaarin prosessin muotoon seuraavaan tapaan:

  1. Määritellään tavoite, joka useimmiten on käytännössä havaitun ja usein toistuvan ongelman taikka käytännön teoriassa olevan tietyn epäkohdan poistaminen. Todetaan myös työssä noudatettavat muut päämäärät, esimerkiksi turvallisuusnäkökohdat ja taloudelliset tekijät. Tavoitteen määrittelyn olennainen osa on ehdotusten laadinnassa käytettävän näkökulman valitseminen.
  2. Todetaan mitkä asiat on otettava "annettuina" tekijöinä eli reunaehtoina, joihin projekti ei voi vaikuttaa.
  3. Suunnitellaan miten tavoite saavutetaan. Tästä laaditaan mieluimmin useita vaihtoehtoja. Yksi näistä voi olla nykytilan jatkuminen ilman toimenpiteitä.
  4. Valitaan paras vaihtoehto (työn tavoitteiden mukaan joko se, joka antaa parhaan tuloksen, tai halvin niistä, jotka antavat tyydyttävän tuloksen).
  5. Lausuntokierros.
  6. Ehdotukset esitetään hankkeen käynnistäneen organisaation johdolle, joka voi ne hyväksyä tai hylätä, jossa tapauksessa osa työvaiheista tehdään uudelleen.
  7. Valmiit tulokset on usein aihetta julkistaa erityisenä tiedottamis- tai täydennyskoulutushankkeena, jotta ne saadaan mahdollisimman laajalti niiden osapuolten tietoon ja käyttöön, joille niistä voi olla hyötyä.

Ekstensiivisen ohjaavan tutkimuksen prosessia selostetaan tarkemmin sivuilla Ohjaava kirjallisuustutkimus, Ohjaava näkökulma, Ohjaava rekisteröiminen, Asiantuntijakeskeiset ohjaavan analyysin menetelmät, Ehdotusten teoreettinen arvioiminen ja Ohjaava raportti. Esimerkkejä sen soveltamisesta ovat Tuotesuunnittelun teorian kehittäminen sekä Toiminnan teorian kehittäminen.

Esimerkkejä näin syntyneistä ohjaavista teoria-aineistoista ovat tuotannon teoriat, eri tuotteiden teoriat kuten arkkitehtuurin tai huonekalujen suunnitteluteoriat, sekä tuotteille asetettujen erilaisten päämäärien teoriat, joiden aiheina ovat tuotteiden käytettävyys, kauneus, viesti, ekologia, taloudellisuus ja turvallisuus.

Aiemmin käytetyn metodin muokkaaminen

Yllä on esitetty muutamia yleisesti käytettyjä tutkimusprosessin malleja, joita voidaan käyttää uuden tutkimuksen suunnittelun lähtökohtana. Niiden lisäksi tutkijan on mahdollista lähteä liikkeelle jonkin aiemmin julkaistun työn metodista, jolloin aikaa ja vaivaa säästyy. Metodiikan mukana tulee hyödyllistä aineistoa: malleja, käsitemääritelmiä ja mittaustapoja. Epäkohtana voi olla, että tutkimusparadigman mukana huomaamatta siirtyy liiaksikin sen ajattelutapaa ja äänettömiä arvostuksia.

Lisäksi vahva tutkimusperinne pyrkii ohjaamaan nuorta tutkijaa sellaisten ongelmien pariin, joita on jo ennestään tutkittu. Tämä voi olla kätevääkin silloin kun tutkimusongelma voidaan valita tutkimusyhteisön sisällä, kuten usein on opinnäytteitä tehtäessä. Mutta jos ongelma on peräisin ulkoa, yhteiskunnan tai teollisuuden ajankohtaisesta kehityksestä, saattaa se selvitä paremmin, jos tutkimushanke suunnitellaan pelkästään ongelmasta itsestään lähtien.

Resurssien käytön suunnittelu

Työsuunnitelman pohjana on hankkeen tulosten tavoite: mitä pitää saada aikaan. Tavoitteen asettaminen nopeuttaa työn suunnittelua ja myös sen toteuttamista: onhan helpompi lähteä liikkeelle, kun tietää minne pyrkii.

Tulosten ohella voi olla tarpeen suunnitella projektin resurssit, etenkin niukat resurssit. Näitä ovat usein

Resurssien niukkuus saattaa pakottaa tarkistamaan tutkimushankkeen suunnitelmaa, sillä eri metodien työmäärät, laitevaatimukset, matka- ja muut kustannukset ovat varsin erilaiset, ks. tästä kohtaa Empiirisen aineiston kerääminen. Jos kuluja on pakko karsia, voidaan harkita esim. seuraavia säästötoimia:

Tällaiset säästötoimet tietenkin monesti vaativat veronsa siten, että tulosten luotettavuus, pätevyys eli validiteetti ja käyttökelpoisuus saattavat aleta.

Aikataulu

Työn tulos ja myös sen saavuttamiseksi tarvittavat toimet määriteltiin jo edellä. Työsuunnitelmassa näitä asioita tutkitaan uudelleen ajoituksen kannalta ja selvitetään ajoitusta rajoittavat tekijät, joita ovat etenkin:

Jana-aikataulu Jos hankkeen looginen eteneminen on etukäteen määriteltävissä, tulee mahdolliseksi suunnitella koko tutkimusprojekti ja määritellä sen osatehtävät.
Jos eri osatehtäviä kuvaavat janat sijoitetaan viikottaiselle tai kuukausittaiselle kalenteripohjalle, syntyy jana-aikataulu (engl. Gantt diagram, käytetään myös nimeä "road map"), kuva oikealla. Tällä tavalla on helppoa löytää oikea järjestys niille tehtäville ja tapahtumille, joissa on määräaikoja, ja jakaa työt eri henkilöiden kesken siten, että työkuorma tulee tasaiseksi.

Aikataulun seuranta Projektin käynnistyttyä voidaan aikatauluun sitten esimerkiksi viikottain kynällä merkitä jokaisen osatehtävän todellinen edistyminen. Alempaan kuvaan on viikottain punaisella merkitty kunkin osatehtävän eteneminen; tässä esimerkissä ovat haastattelut edenneet etuajassa, kun taas raportointi on myöhästynyt aikataulustaan ja projektin johtaja joutuu harkitsemaan lisävoimien sijoittamista siihen.

PERT-kaavio Monesti tutkimushankkeen eri tehtävien välillä on ajallisia kytköksiä, esimerkiksi jokin tehtävä voidaan aloittaa vasta sen jälkeen kun tietty toinen tehtävä on valmis. Jos nämä ajalliset riippuvuudet esitetään nuolina, syntyy toimintaverkko (engl. PERT graph, Program Evaluating and Review Technique, kuva vasemmalla). Siinä nuolet tarkoittavat osatehtäviä; mukana voi olla myös sellaisia nuolia, jotka ilmoittavat vain aikariippuvuuden eivätkä sisällä työtä (kuvassa ohuet mustat nuolet). Tehtävien alut ja loput piirretään palloiksi tai laatikoiksi, joihin myös sopii merkitä lisätietoja.

Jos kuhunkin tehtävään tarvittavat työtunnit voidaan arvioida, toimintaverkosta voidaan lukea se osatehtävien ketju, joka määrää projektin nopeimman mahdollisen toteutusajan, eli hankkeen kriittinen polku (kuvassa se on punaisella piirretty haara eli 2+1+2+2+3+2 = 12 työpäivää). Tämä nopein mahdollinen tehtävien ketju tosin edellyttää, että tehtäviin on saatavissa kaikki tarvittavat resurssit. Näinhän on harvoin tutkimushankkeissa, mutta silti PERT-kaavio voi olla hyvä piirtää, sillä se selventää koko projektin loogista rakennetta.

Muita projektin suunnitteluun soveltuvia mallinnuskieliä, kuten Unified Modeling Language, luetellaan sivulla Mallit.

Kaikki yllä kuvatut suunnitelmat voidaan laatia projektinhallinnan atk-ohjelman avulla. Tietokoneelle on ensin kerrottava kaikkien osatehtävien kestot ja niiden väliset loogiset kytkennät, ja kone sitten piirtää halutut jana-aikataulut tai toimintaverkot koko projektille. Projektinhallinnan atk-ohjelma myös auttaa suunnitelmien toteutumisen seurantaa sekä niiden päivittämistä eli pitämistä ajan tasalla hankkeen edistyessä ja muuttuessa.

Jos tutkimusprojektissa tarvitaan useamman kuin yhden tutkijan työtä, tutkijoista muodostuu työryhmä. Ryhmän työn järjestelyyn sopivat tavanomaiset projektiorganisaation periaatteet määräaikaisine yhteiskokouksineen. Tutkimusryhmää johtaa päätutkija eli projektin "vetäjä".

Lisäksi suurehkoa tutkimusta ohjaamaan monesti kutsutaan rahoittajien edustajia, tulosten käyttäjiä ja muita asiantuntijoita. Näistä voidaan muodostaa tutkimushankkeen johtoryhmä tai ohjausryhmä.


Johtoryhmän ei ole tarkoitus johtaa projektin päivittäisiä tapahtumia. Sen pitäisi tarkkailla ja opastaa hanketta ulkoapäin: sen tavoitteita ja tuloksia. Tätä varten pidettävät kokoukset sovitetaan työn suunnittelun solmukohtiin sekä tutkimuksen keskeisten tulosten valmistumisvaiheisiin.

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi