Tutkimuksen kaksi kulttuuria

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

Vuonna 1959 julkaistussa esseessään Kaksi kulttuuria Charles P. Snow totesi, että maailmassa tehdyt tutkimukset jakautuvat kahteen lajiin. Nämä ryhmät ja niiden tuottamat tiedot liittyvät toisiinsa varsin epäselvällä tavalla ja siksi täydentävät toistensa tuloksia huonosti, vaikka tutkimuskohde molemmissa olisi samakin.

Toinen tutkimustapa on humanistinen, ja sen puitteissa tehdyt tutkimukset ovat enimmäkseen luonteeltaan idiografisia (kreik. idea = muoto), sillä niissä usein kuvaillaan yksittäistapauksia.
Vastakohtana luonnontieteet ennen kaikkea etsivät yleisiä (luonnon)lakeja (kreik. nomos) minkä mukaan tällaista tutkimusta usein sanotaan nomoteettiseksi.

Toisistaan poikkevat päämäärät tietenkin myös aiheuttavat monia eroja näiden kahden tutkimusperinteen eli paradigman metodiikkaan. Nämä erot, usein jopa vastakohdat, voidaan tiivistää seuraavasti:

Humanistinen tutkimus: Luonnontieteellinen tutkimus:
Tutkijaa kiinnostavat tutkimusaineiston yksilöt ja niiden väliset suhteet. Jokaista aineiston yksilöä kuvataan jakamattomana kokonaisuutena kaikkine ominaisuuksineen, eli holistisesti. Tutkijaa kiinnostavat aineiston yksilöiden ominaisuudet ja ne säännönmukaisuudet, joita nämä ominaisuudet noudattavat.
Yksilöiden kehityshistoria voi kiinnostaa tutkijaa. Tutkitut yksilöt eivät kehity, tai niiden kehitys ei ainakaan kiinnosta tutkijaa.
Yleensä tutkitaan "intensiivisesti" vain yhtä tai kymmenkuntaa yksilöä. Yleensä tutkitaan "ekstensiivisesti" tuhansia yksilöitä, usein otoksena.
Tutkimuskohteita tarkastellaan mieluimmin niiden luonnollisessa ympäristössä. Kohteita usein tutkitaan vahvasti manipuloidussa ympäristössä, jopa tutkijan laboratorioon luomassa koeasetelmassa.
Ilmiöt tehdään ymmärrettäviksi viittaamalla tulevaisuuteen, yksilöiden tahtoon ja intentioihin. Ilmiöt selitetään kausaalisesti viittaamalla niitä edeltäviin syihin. Kohde ymmärretään tahdottomana mekanismina.
Kuvaus sisältää suurimmaksi osaksi kvalitatiivisia asioita eli laatuja. Kuvaus koskee pääasiassa kvantitatiivisia suureita eli mitattuja määriä.

Kumpainenkin ylläkuvatuista tutkimuksen perinteistä on omalla alallaan perusteltu ja tehokas; humanistinen tapa etenkin ihmisen kulttuurin ja taiteen tutkimuksessa ja luonnontieteellinen elottomien esineiden tutkimuksessa.

Ongelma syntyy, jos tutkimuksen kohde on samanaikaisesti näitä molempia. Tällaisia ongelmallisia tutkimuskohteita ovat juuri artefaktit: ne ovat toisaalta elotonta ainetta, toisaalta kulttuurin tuotteina niissä on ihmisen henkeä. Jos tällöin tutkija, vaivojaan säästääkseen, valitsee näkökulmansa ja metodinsa vain jommankumman paradigman puolelta, tutkimuksen tulokset saattavat jäädä varsin yksipuolisiksi. Jos vielä useat muutkin tutkijat menettelevät samoin, seurauksena saattaa olla että samaa kohdetta tutkimassa pian on kaksi erillistä koulukuntaa, joiden tutkijoiden aika kuluu keskinäiseen väittelyyn yhteistyön sijasta. Tämähän on tilanne nyt esimerkiksi rakentamisen tutkimuksessa, jossa arkkitehtien ja insinöörien tutkimusparadigmat ovat pahasti erilliset eivätkä juuri tue toisiaan. Ks. muita esimerkkejä tuotteiden tutkimusparadigmoista.

Tuotteiden tutkijan olisikin osattava tarvittaessa tarkastella kohdettaan rinnakkain molemmista ylläkuvatuista näkökulmista, mikäli tutkittava ongelma niin vaatii. Tämä saattaa johtaa siihen, että tutkimushankkeeseen tulee rinnakkain kahdenlaista metodiikkaa. Ne tutkittavat asiat, jotka kätevästi voidaan mitata, mitataan ja analysoidaan matemaattisin menetelmin, kun taas mitattaviksi huonommin sopivat laatukäsitteet rekisteröidään ja analysoidaan sanallisesti.

Tutkijan on hyvä lisäksi pitää mielessä, että yllä referoitujen "kahden tutkimuskulttuurin" soveltamien esitystapojen (toisaalta sanallisen, toisaalta numerollisen) ohella on toki käytettävissä muitakin mahdollisia esitystapoja eli "mallikieliä", kuten ikonimallit, analogiset mallit ja topologiset mallit.

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi