Erään tuotepäämäärän teoria:

Tuotteen käytettävyys

  1. Tuotteiden käyttömuotoja
  2. Käytettävyyden osatekijöitä
  3. Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys (kirj. Turkka Keinonen)
  4. Tutkimuksen ja kehittämisen menetelmät

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

Tuotteiden käyttömuotoja

Käytettävyys on tuotteelle asetetuista vaatimuksista tärkeimpiä, ja sitä onkin paljon myös tutkittu. Näistä tutkimuksista on hankalaa koota yhteenvetoa, kun eri tuotteiden käyttötarkoitukset ovat kovin erilaiset. Seuraavassa esitetään vain muutamia yhteisiä piirteitä viimeaikaisista tutkimuksista tuotteiden käytettävyyden kysymyksistä. Lopuksi on yhteenveto tavallisista tutkimusmenetelmistä.

Käytettävyys tarkoittaa samaa kuin tuotteen soveltuvuus aiottuun tarkoitukseensa. Siitä käytetään myös nimityksiä toimivuus, toiminnallisuus ja funktionaalisuus. Jäljempänä on tarkoitus luetella niitä osatekijöitä, jotka joko edistävät taikka haittaavat tuotteen käyttämistä eli sen käytettävyyttä. Ennen tätä on kuitenkin tarpeen huomata, että 'tuotteen käyttäminen' voi eri tuotteiden kohdalla tarkoittaa perinjuurin erilaisia asioita.
Seuraavassa luettelossa joukko tuotteita on jaettu kolmeen luokkaan, joista kussakin tuotteen käyttö on luonteeltaan erilainen:

  1. Passiivinen tuote, aktiivinen käyttäjä:
  2. Vuorovaikutteinen eli interaktiivinen tuote voi toimia vain käyttäjän sitä taukoamatta ohjatessa:
  3. Aktiivinen tuote, passiivinen käyttäjä. Kerran käyttöön asennettuna tuote toimii ilman käyttäjää, joko jatkuvasti taikka itsekseen käynnistyen ja pysähtyen:

Ylläoleva luettelo ei pyri olemaan mikään kattava esitys kaikista tuotteista, sillä jo jaottelu aktiivisen ja passiivisen käytön välillä riippuu siitä, miten asiaa katsotaan. Luettelon tarkoitus on vain havainnollistaa eri tapoja, joilla tuotteita voidaan käyttää. 'Käyttää tuotetta' siis tarkoittaa aivan eri asioita eri tuotteista puhuttaessa, ja käytön tarkempi tutkimus on mahdollinen vain sitten, kun ensin määritellään tuote. On silti muutamia yleisiä piirteitä kaikissa eri tuotteiden käyttämistä ja käytettävyyttä koskevissa tutkimuksissa, ja nämä otetaan puheeksi seuraavassa.

Käytettävyyden osatekijöitä

Kun halutaan analysoida jotakin käsitettä, vaikkapa 'käytettävyys', ensimmäiseksi yleensä koetetaan selvittää, millaisiin osatekijöihin tämä käsite ehkä jakautuisi, ja sitten selvitetään empiiristen havaintojen tai mittausten avulla näiden osatekijöiden väliset täsmälliset suhteet. Pyrittäessä täten tutkimaan 'käytettävyyttä', joka edellä määriteltiin "tuotteen soveltuvuudeksi aiottuun tarkoitukseensa", on siis kysyttävä, mihin sellaisiin osatekijöihin se voitaisiin jakaa, jotka yhdessä osoittaisivat tuotteen käytettävyyden? Jos niiden joukossa osoittautuu olevan sellaisia tuotteen ominaisuuksia, joihin suunnittelija voi vaikuttaa, tästä tiedosta olisi paljon hyötyä suunniteltaessa uusia tuotteita mahdollisimman käyttökelpoisiksi.

On itsestään selvää, että tuotteen ominaisuudet voivat ratkaista sen kelpoisuuden tositilanteessa vain silloin, kun tuotteen käyttöön ei ole vaikuttamassa liikaa muita tekijöitä. Näitä muita tekijöitä voisivat olla, että tuotteen käyttäjät ovat kovin erilaisia tai heidän käyttötavoissaan on suuria eroja. Tätähän ei tapahdu esimerkiksi automaattisten laitteiden kohdalla: niiden toimintaan ei käyttäjä voi vaikuttaa ollenkaan. Samoin esimerkiksi kulutustarvikkeiden käyttö vaihtelee varsin vähän, ja tuotteen mitattavat ominaisuudet voivat varsin hyvin ennustaa sen todellisen käytettävyyden.

Asiat ovat toisin vuorovaikutteisen tuotteen kohdalla: itse tuotteen ominaisuudet eivät voi täysin ennustaa sen käytettävyyttä, sillä tuotteen käytön onnistuminen riippuu paitsi tuotteen laadusta, myös käyttäjän taidosta ja tyylistä. Jos tuote toimii huonosti, missä silloin on vika? Onko tuote epäonnistunut tai viallinen, taidoton käyttäjä vai se, että tämä tuote ei sovellu tälle käyttäjälle? Kaikki nämä selitykset on tutkittava ennen kuin voidaan lausua tuomio vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyydestä.

On siis selvää, että käytettävyyden arviointiperusteet ovat eri tuotteiden kohdalla erilaiset, ja tärkeitä tekijöitä on useammanlaisia vuorovaikutteisten tuotteiden kohdalla kuin esimerkiksi automaattikoneiden kohdalla. On kuitenkin useita arviointiperusteita, jotka pätevät kaikkiin tuotteisiin. Ne ovat alla olevassa listassa neljä ensimmäistä. Kolme viimeistä sensijaan soveltuvat vain vuorovaikutteisiin tuotteisiin, Listalla mainittujen ohella varmastikin on lukuisia sellaisia tekijöitä, jotka liittyvät vain tiettyyn tuotteiden lajiin.

Alempana näitä arviointiperusteita täsmennetään ja annetaan esimerkkejä niiden käytöstä ja mittaamisesta.

Hyödyllisyys, tuotteen kyky palvella tarkoitustaan vastaavasti, tarkoittaa etenkin sitä, että se antaa tarkalleen oikean lajisen palvelun tai hyödyn, eli sellaisen mitä siltä odotetaan. Tällöin voidaan myös sanoa, että tuote on tarkoitukseensa sopiva (appropriate) taikka pätevä (valid). Tehtävää varten räätälöidyissä tuotteissa tämä on melkeinpä itsestään selvää, mutta niihin taas ei jokaisella käyttäjällä ole varaa, jolloin ehkä kompromissina valitaan tuote, joka ei olekaan tarkalleen oikea.

Toinen ongelma on tavallinen suurteollisuuden tuotteissa. Usein halutaan myydä tarkalleen samoja tuotteita useissa maissa, joissa asiakkaiden tarpeet ja odotukset ovat erilaiset. Ilmasto voi olla erilainen, samoin sähköverkon jännite, säätönappuloiden, mittarien ja valikoiden kieli, PC:n käyttöjärjestelmä, liikenteen kätisyys ja elintavat yleensäkin, mikä kaikki voi alentaa kansainvälisesti vakioidun tuotteen käytettävyyttä. Nielsen (1993 b, 150) ottaa esille myös "sosiaalisen hyväksyttävyyden" ja sen esimerkkinä erään ranskalaisen opetuspaketin, joka ei salli opiskelijan lisätä aineistoon omia näkökohtiaan - siihen on vain opettajalla oikeus. Nielsen arvelee, että tämä voi olla sosiaalisesti hyväksyttävää Ranskassa jossa opettajien arvovalta on tärkeä, mutta se ei olisi hyväksyttävää Skandinaviassa, sillä opiskelijat katsoisivat sen estävän heidän luovaa ajatteluaan.

Huomattakoon, että hyödyllisyys on tuotteen ominaisuus eikä sisällä käyttäjän kykyä käyttää tuotetta (joka taas kuuluu vuorovaikutteisuuteen, alempana).

Kapasiteetti tarkoittaa, että tuotteen antaman palvelun tai hyödyn määrä on riittävä siihen tarkoitukseen, jota varten tuote on hankittu. Aktiivisissa tuotteissa voidaan usein käyttää nimitystä teho (effect). Saman sukuisia käsitteitä ovat tehokkuus (efficiency), tuottavuus ja hyötysuhde, jotka yleensä ilmaistaan tuotteen antaman hyödyn määränä jaettuna siihen tarvittavilla panoksilla. Hyvän tehokkuuden tai hyötysuhteen omaava tuote käyttää halutun tuloksen antamiseen vain kohtuullisesti panosta (kuten energiaa, huoltoa ja korjauksia).

Kapasiteetti tai teho on helposti mitattavissa, mutta ensin on tarpeen määritellä siinä käytettävä hyödyn yksikkö (service unit), joka on tietenkin jokaiselle tuotteiden lajille erilainen. Esimerkiksi pesukoneen hyödyn yksikkönä voisi olla puhdistunut pyykkikilo ja jonkin työvälineen yksikkönä käyttökerta tai -tunti.

Kapasiteetti on mainio tunnusluku tuotteen optimoinnissa, kun halutaan hyvä suhde panosten ja hyödyn välille, tai paras hyöty pienimmin ympäristöhaitoin. Sitä voidaan siis käyttää kilpailevien tuotteiden tai tuote-ehdotusten vertailemiseen. Voidaan myös vertailla tuotteita ja palveluja, jotka antavat saman hyödyn käyttäjälle, esimerkiksi henkilöautoa julkisiin kulkuneuvoihin, mikä voi auttaa löytämään ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon.

Passiivisia tuotteita harvoin arvioidaan kapasiteetin tai tehon avulla, sillä niissä monesti ei ole muuta tuotosta kuin vain tuote itse, joten sitä mittaamaan sopii jokin yksinkertainen määrän mitta kuten massa (kg), yksikköluku tms.

Säiliön tyyppisissä tuotteissa kapasiteetin mittana on tyypillisesti tilavuus ja muutamat lisämääreet, seuraavasti:

Rakennusten käytettävyys, josta käytetään myös nimeä "funktionaalisuus", on kuulunut arkkitehtuurin teorian kulmakiviin antiikin Vitruviuksesta lähtien. Tarkemmin sen teoria tosin muotoiltiin vasta funktionalismin aikaan 1920-luvulla Bauhausin koulussa. Tutkimusten tulokset alettiin tämän jälkeen usein julkaista standardeina, joissa luetellaan kullekin "toiminnolle" tarpeellinen tila ja usein vielä esitetään se piirroksena siten kuin oikealla (Neufertin kirjasta Bauentwurfslehre, 1936), joka esittää sairaalan potilasosaston huonetta.

Huomattakoon, että ihmisiä suojaamaan tarkoitetuilla kuorilla eli siis rakennuksilla ja vaatteilla on fyysisenä lämmön, sateen jne. suojana toimimisen lisäksi usein tärkeä toiminta symbolina. Tätä käsitellään eri sivulla Tuotteen viesti.

Huonekalujen käytettävyydessä on kuorimaisten tuotteiden tapaan kauneudella ja viestillä paljon painoa, mutta tavallisesti pääpaino on käytön ergonomialla. Tähän kuuluu oikea mitoitus ja mittojen säätövarat eri kokoisille käyttäjille, huonekalun siirtämisen helppous, pintojen sileys tai pehmustus. istuinten ja hyllyjen kuormituksen kantavuus, kaatumista estävä stabiliteetti ja kestävyys kulutusta, naarmuja, kuumuutta, alkoholia ja muita nesteitä vastaan.

Työtuolin mitoitusOikealla on näyte ohjeesta toimistotuoleille Generella ergonomiska brukbarhetskrav (lähde: Berglund, 1976 s. 45). Kuvan selitykset ovat sivulla Huonekalujen teoria. Standardeissa tietenkin myös määritellään kaikkien näiden vaatimusten testaamisen menetelmät.

Subjektiivinen miellyttävyys. Tuotteet voivat miellyttää omistajaansa tai käyttäjäänsä monella tavalla, katso luetteloa näistä sivulla Ehdotusten arvioiminen sekä eri sivuja, joiden aiheina ovat tuotteen viesti sekä toisaalta sen kauneus. Miellyttävyys voi liittyä tuotteen ominaisuuksiin kuten sen ulkonäköön, makuun, tuoksuun jne, mutta se voi myös seurata tuotteen käyttämisestä, joka kiinnostaa meitä tässä.

Tuotteen käytön suurempi tai pienempi miellyttävyys tulee käyttäjän huomion kohteeksi etenkin vuorovaikutteisissa tuotteissa, sillä niihin käyttäjä joutuu kiinnittämään huomiotaan enemmän ja pitempään. Eri tutkijat ovat maininneet tuotteen käytön miellyttävyyden osatekijöinä sellaisia tuntemuksia kuin turvallisuus, varmuus, luottamus (assurance), ylpeys (pride), kiihtymys (excitement) ja tyydytys, katso tarkemmin kohtaa Käytettävyys ja mielihyvä sivulla Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys.

Luotettavuus eli se, että esiintyy vain vähän viallisia tuoteyksilöitä, rikkoutumisia tai toimimattomuutta, on kaikille tuotteille tärkeä kriteeri. Sitä tutkittaessa on tärkeää määritellä aikaperspektiivi, jolloin tavallisia vaihtoehtoja ovat:

Failure rate Huomattakoon, että valituksia tuotteista tavallisesti tulee eniten uuden tuotteen sisäänajovaiheessa, jolloin siinä vielä on "lastentauteja". Toinen nousu valituksissa on odotettavissa sitten, kun tuotteet alkavat rikkoutua niiden käyttöiän lähestyessä loppuaan. "Kylpyammekäyrä" oikealla on Abbottilta, 1989 s. 127).

Tuotteiden rikkoutumisia, joista voi seurata vaaraa ihmisille, käsitellään omalla sivullaan Tuotteen turvallisuus.

Helposti opittava käyttö on ominaisuus, jota (kuten myös kahta seuraavaa) voimme odottaa vuorovaikutteisilta tuotteilta. Sen määrittelyä ja mittaamista joko prototyyppejä tai valmiita tuotteita testaamalla selostetaan kohdassa Käytettävyyden mittaaminen sivulla Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys jonka on kirjoittanut Turkka Keinonen.

Helposti muistettava käyttö on toinen samantapainen tuotteen ominaisuus. Kun tuotteen käyttämisestä on kulunut jonkin verran aikaa, sen käytön uudelleen aloittaminen voi tuottaa ongelmia, jotka voidaan mitata. Ongelmia vähentää selkeä käyttöliittymä ja hyvä automaattisen opastuksen järjestelmä. Asiaa selostetaan samassa kohdassa kuin yllä.

Pieni käyttäjävirheiden määrä. Määrän ohella tärkeitä muuttujia ovat toipuminen virhetilanteesta sekä tuhoisten (catastrophic) virheiden riski, jotka tärvelevät kokonaan tai suurelta osin jo tehdyn työn. Virheiden taajuutta voidaan mitata testaamalla joko prototyyppejä tai valmiita tuotteita. Yleensä niitä on vähemmän silloin, kun tuotteen käyttöliittymä on selkeä ja looginen sekä ohjeet ovat ymmärrettävät. Keinonen (1998) huomauttaa, että käyttäjällä pitää myös olla mahdollisuus helposti toistaa jo tehty käskyjen sarja siten, että käyttäjä muuttaa siinä vain yhden käskyn tarvitsematta tehdä kaikkea uudelleen, ja käyttäjän pitää saada varoitus, jos hän on antamassa käskyä, joka on vaarallinen tai jota ei voi kumota. Asiaa käsitellään samassa kohdassa kuin yllä.

Lisätietoja

UsabilityNet: Euroopan Unionin projekti, joka tuottaa aineistoa käyttäjälähtöistä ja käytettävyyden suunnittelua varten.

Tuotteiden käytettävyyttä koskevat sivut:

  1. Tuotteiden käytettävyys (tämä sivu)
  2. Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys (kirj. Turkka Keinonen)
  3. Tutkimuksen ja kehittämisen menetelmät

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi