Erään tuotepäämäärän teoria:

Käytettävyyden tutkimuksen ja kehittämisen menetelmät

  1. Toteava käytettävyyden tutkimus
  2. Käytettävyyden suunnitteluteoria
  3. Tuotteen käytettävyyden kehittäminen

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

Käytettävyyden tutkimuksen ja kehittämisen menetelmät eivät periaatteiltaan eroa tuotteiden muiden päämäärien tutkimuksesta. Tarjolla on kolme erilaista tutkimuksen ja kehittämisen lähestymistapaa, joiden erona on, miten pitkälle soveltamiseen hankkeessa voidaan edetä:

Kun tuotteet ovat käytöltään kovin erilaisia, tutkimukset lähes aina keskittyvät vain johonkin tiettyyn tuotteiden lajiin - ei paljoakaan ole sellaista yleistä käytön tutkimusta kuin esimerkiksi tuotteiden estetiikan alalla on. Seuraavassa voidaan siksi vain poimia tutkimuksista esimerkkejä.

Toteava käytettävyyden tutkimus

Jonkin tuotteen käytön tai käytettävyyden toteavan tutkimuksen tavoitteena on objektiivisesti rekisteröidä asian nykytila. Tätä tehdään jatkuvasti alkeellisella tasolla jokaisen suuren teollisuuslaitoksen laadunvalvonnassa, joka pyrkii karsimaan pois kaikki vialliset tuotteet. Samaan tähtää useissa valtioissa elintarvikkeiden, kulkuneuvojen ja muiden riskialttiiden tuotteiden viranomaisvalvonta, sekä osaltaan myös julkinen kritiikki jota harjoitetaan muutamien tuotteiden kohdalla. Näitä tarkastuksia ei kuitenkaan oikein voi pitää tutkimuksena, sillä niissä rajoitutaan yksinkertaisiin mittauksiin, joiden tuloksia ei mainittavasti analysoida eikä niistä siis etsitä esiin mitään yleisiä piirteitä tai muihin tapauksiin sovellettavaa teoriaa.

Sellaisiakin tutkimuksia on toki jonkin verran tehty, joissa on tähdätty yleisen teorian muodostamiseen. Niissä on lähes aina puheena vain jokin tietty tuotteiden laji. Muutamista tuotteista, kuten rakennuksista ja huonekaluista, on tehty historiallisia katsauksia, joissa niiden käyttö ja käytettävyys on otettu puheeksi kohteiden muiden ominaisuuksien rinnalla. Edelleen on sosiologisia, psykologisia ja kansatieteellisiä tutkimuksia, joissa muutamien tuotteiden käyttö on hyvinkin keskeisesti esillä. Näistä on esimerkkinä Bostadssociologi, Boaltin ja Holmin tutkimus. Toisaalta on selvitetty, miten vanhukset ja muut alentuneesti toimintakykyiset henkilöt käyttävät erilaisia tuotteita.

Toteavan tutkimuksen yleisiä periaatteita käsitellään sivulla Toteava teoria.

Tuotteiden käytön tutkimus ei juuri käy päinsä ottamatta mukaan käyttäjiä, etenkin jos tuote on vuorovaikutteista lajia. Tietojen keräämiseksi käyttäjiltä on useita tapoja:

Kun suunnitellaan tutkimuksessa käytettävää käsitteistöä ja lomakerunkoa, voi olla apua viieaikaisista tutkimusraporteista vuorovaikutteisten tuotteiden alueelta. Näitä selostetaan kohdissa Käytettävyyden mittaaminen ja Subjektiivisia käytettävyyden mittoja sivulla Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys. Jos on epäselvää, mitkä muuttujat kuuluvat yhteen ja mitkä ovat toisistaan riippumattomia, asiaa voidaan selvittää alistamalla aineisto varianssianalyysiin tai faktorianalyysiin.

Havainnoinnin ja haastattelujen tuottama aineisto voidaan analysoida laadullisin menetelmin, ellei tapauksia ole kovin monta, katso Tapaustutkimus. Jos taas tapauksia on paljon, tutkija monesti pitää parempana koota aineiston numerollisena, koska silloin tarjoutuvat käytettäväksi määrien analyysin voimakkaat keinot. Ajallinen kehitys voidaan esittää muuttujina aikasarjan muodossa taikka sitä voidaan kuvata laatukäsittein, katso Kehityksen selittäminen; viimeksimainittu sopii esimerkiksi kun kuvataan kuluttajien käyttäytymisen muuttumista.

Yleensä on melko vaikeaa tehdä jyrkkää eroa toteavan ja ohjaavan lähestymistavan välillä käytettävyyden tutkimuksessa, mikä aiheutuu siitä, että 'käytettävyys' on vahvasti arvopitoinen käsite. Onkin ehkä tarpeetonta suositella objektiivista (eli "pyyteetöntä") työtapaa käytettävyyden toteavaan tutkimukseen ja hyväksyä subjektiivisuus vain ohjaavassa työssä, jo siksikin, että lopullinen ohjaava päämäärä usein piilee toteavana tehdyn tutkimuksen takana. Monesti toteava tutkimus ehkä tehdään ohjaavan esivaiheena ja sen syynä on, että halutaan ensin tarkemmin selvitellä käytettävyyden osatekijöiden välisiä suhteita ennenkuin edetään niitä ohjaamaan. Tällainen on esimerkiksi Keiskin (1998) tutkimus siitä, millainen keittiö sopisi vanhusten käyttöön.

Käytettävyyden suunnitteluteoria

Suunnitteluteoria Suunnitteluteoria tarkoittaa sitä yleispätevää tietoaineistoa, jota käytetään tuotteen suunnittelun pohjana, ja vastaava käsite valmistuksen osalta on "valmistuksen teoria". Yleispätevä tarkoittaa, että näitä tietoaineistoja voidaan soveltaa useassa yrityksessä ja lukuisten ellei kaikkien samantapaisten tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen. Ne ovat siksi tehokkaita keinoja vaikuttaa nykyiseen tuotantoon.

Teoria ei toki ole ainoa eikä aina edes tärkein tukiaineisto käytännön suunnittelulle. Toisenlaisen tuen tarjoavat esikuvat, aiemmat vastaavat tuotteet. Tämä pitää paikkansa erityisesti käytettävyyden suunnittelussa, sillä yleensä tuotteiden käyttötavat muuttuvat vain vähän jos lainkaan silloin, kun uusi tuotteiden sukupolvi tulee markkinoille. Tuotteen suunnittelija voi täten varsin hyvin olettaa, että hänen uutta tuotettaan tullaan käyttämään samoin kuin sen edeltäjiäkin, eikä erityistä tutkimusta tai teoriaa tästä asiasta siis tarvita, mikäli oletus pitää paikkansa.

Esikuvat eivät silti pysty ikuisesti korvaamaan tutkimusta ja teoriaa, sillä perinteisenkin tuotteen käyttö muuttuu jonakin päivänä. On sitäpaitsi tapauksia, joissa jokin kokonaan uusi tuote on luotava lähes tyhjästä ilman esikuvia - näin käy usein tietotekniikassa - ja joskus taas uusi tuote on niin monimutkainen (kuten laiva tai iso rakennus) ettei läheskään sopivaa esikuvaa voi löytyä. Olisi tietenkin ajateltavissa, että tällaisen vaativan tuotteen suunnitteluun sisällytettäisiin kaikki tarvittavat tutkimukset, jos tuottajalla on siihen varaa ja aikaa. Näinhän ei aina ole, ja tällöin on onnenpotku, jos edes muutamat ongelmakohdat löytyvät tutkijoiden jo valmiiksi selvittäminä ja suunnitteluteoriana julkaistuna.

Edellä jo todettiin, että käytettävyyttä - hyvinkin toivottavaa tuotteiden ominaisuutta - tutkittaessa on ohjaava tarkoitus lähes aina mukana, vaikkei sitä tutkimuksen tavoitteissa olisi suoraan sanottukaan. Tämä tuo heti pohdittavaksi työn näkökulman: kenen subjektiiviset näkökannat kirjataan toteavaan tutkimukseen, ja kenen toiveiden mukaisiksi muotoillaan ohjaavat suositukset?

Vastaus voi näyttää itsestään selvältä: käyttäjän näkökulmaa on seurattava. Mutta kuka on käyttäjä? Monesti tuotetta markkinoidaan lukuisissa eri maissa, joissa ihmisten mielipiteet voivat poiketa toisistaan suuresti. Sitäpaitsi tuote voi tuoda hyötyä yksille ja haittoja toisille. Siksi tutkijan on tarpeen pysyä tarkoin selvillä siitä, miten hyödyt, haitat ja eri mielipiteet jakautuvat eri ihmisryhmien kesken ja eri ajankohtiin. Asiaa pohditaan kohdassa Näkökulma sivulla Ohjaava analyysi.

Kehittämistiimin ja ehdotusten arviointiryhmän jäseniä valittaessa tärkeä kriteeri on näiden edustama näkökulma, mutta myös käytännön mahdollisuudet täytyy ottaa huomioon. Suotavaa tietenkin olisi, että kehittämisryhmään kuuluisi henkilöitä niin tuotteen aiempien käyttäjien joukosta kuin myös tulevan tuotteen kohde- eli tavoiteryhmästä (ks. lukua Analyysit tuotekehityksessä) mutta etenkin viimeksimainittuja on usein vaikea tavoittaa ja sen sijaan joudutaan käyttämään vapaaehtoisten näytettä (ks. lukua Otantatutkimus). Työn tulokset tällöin todennäköisesti hieman poikkeavat siitä, mitä todelliset asiakkaat odottaisivat saavansa, mutta harha on yleensä mahdollista korjata siinä vaiheessa kun aletaan valmistella tulosten soveltamista käytäntöön. Tällöin on jo aika kulunut pitemmälle ja on paremmat mahdollisuudet saada todellisia asiakkaita ehdotuksia testaamaan.

Ohjaavan tutkimuksen yleisiä periaatteita ja metodiikkaa käsitellään kohdassa Suunnitteluteorian laatimisen prosessi. Toisaalla on yhteenveto viimeaikaisista tutkimuksista, etenkin vuorovaikutteisen käytettävyyden alalla, kohdassa Käytettävyys suunnittelun tavoitteena sivulla Vuorovaikutteisten tuotteiden käytettävyys.

Taloudellisuus tulee toisinaan esille tuotteen käytettävyyttä tutkittaessa. Usein on tuotteen toiminnan parantamiseen vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden kustannukset ovat erilaiset. Tällöin voidaan ehkä soveltaa taloudellista optimointia, jota selostetaan kohdassa Ohjaava taloudellisuuden tutkimus.

SarjakuvaTulosten esittämistapa saattaa olla vaikea valita, jos tuloksena on uusia toimintatapoja sellaisten uusien tuotteiden parissa, joita ei vielä ole. Eräs mahdollinen esitystapa on sarjakuva (engl. storyboard) kuten kuvassa oikealla (Keinonen, 2000, s. 217).

Julkaisutapa ja foorumi kehitetyille ehdotuksille on valittava niin, että ne myös saadaan kaikkien niitä tarvitsevien tiedoksi. Ongelmaa käsitellään sivun Raportointi kohdassa Yleisesti ohjaava raportti. Tavallisin tapa julkaista suunnitteluteoriaa on käsikirja jonkin tietyn tuotteen suunnittelijoille. Nämä yleensä luettelevat kaikki tavanomaiset vaatimukset, jotka tuotteen odotetaan täyttävän, ja tässä listassa käytettävyys on usein ensimmäisenä.

Muita tavanomaisia julkaisukanavia suunnitteluteorialle ovat standardit, joko kansalliset tai kansainväliset. Ne voivat olla vapaaehtoisia tai pakollisesti noudatettavia, ja niitä laaditaan usealla eri tasolla kansainvälisistä organisaatioista yksittäisiin yrityksiin saakka. Vapaaehtoisia standardeja laaditaan usein jonkin teollisuudenalan yritysten yhteishankkeena.

Muutamat käytettävyyttä koskevat vaatimukset on joissakin maissa katsottu niin tärkeiksi, että ne on julkaistu hallinnollisen säädöksen muodossa. Näissä usein annetaan joillekin tuotteiden ominaisuuksille enimmäisarvot, välttäen kuitenkin muutoin tarpeettomasti sitomasta näiden suunnittelua.

Tuotteen käytettävyyden kehittäminen

Käytettävyys on usein tärkein tuotteelle asetetuista vaatimuksista, ja sen toteuttamiseksi välittömin ja tehokkain keino on tuotekehitys. Sen kaikissa vaiheissa käytettävyys onkin vahvasti esillä.

Climbing wall Perinteisesti tuotekehityksen lähtökohtana on tuoteidea tai oleva tuote, jota muotoilijat sitten kehittelevät yhä paremmin käytettäväksi. Toisaalta on myös voitu ottaa aivan vastakkainen lähtökohta: tuotesuunnittelijat ovat ensin keksineet uuden toiminnan ja vasta sitten tai samalla ovat kehittäneet siihen sopivan tuotteen. Tällaisista ovat esimerkkejä muutamat pelikoneet ja kamerapuhelimet. Oikealla on tuoteidea, jossa pyritään tarjoamaan tavallisen kerrostalon asukkaalle mahdollisuus uudenlaiseen kuntoiluun, nimittäin harjoittelemaan ja simuloimaan vuorikiipeilyä. Idean on kehittänyt ranskalainen urheiluvälineiden tuottaja Decathlon (lähde: Keinonen et al., 2004 b, 78).

Ideointivaihe. Parhaat mahdollisuudet radikaaleihin uudistuksiin tuotteissa on niiden kehittämisen alkuvaiheessa, etenkin alustavan tuotekonseptin laadinnassa, josta myös käytetään nimiä "tuoteidea" ja "design driver". Tällöin on vielä helppoa muokata mitä tahansa tuotteen ominaisuutta, vaikkapa sen käytettävyyttä.

Mikä menetelmä on paras valita jonkin tuotteen käytön kehittämiseen, riippuu siitä miten syvällinen uudistus nykyiseen tuotteeseen ja sen käyttöön on tarkoitus tehdä.

Jos ei haluta mullistaa nykyistä toimintatapaa kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan kehittää sitä joltakin kannalta, saattaa olla helpointa käyttää jotakin ulkoa ohjattua toiminnan kehittämisen menetelmää, kuten perinteistä työntutkimusta tai tavanomaisia toteavan tutkimuksen menetelmiä kuten havainnointia. Tutkijan rooliksi tulee tietojen kerääminen eri toimintavaihtoehdoista, parannusehdotusten laatiminen ja niiden arvioiminen taikka ulkopuolisten arvioiden kokoaminen niistä. Perusteiden saamiseksi ehdotuksille tutkija usein myös laatii ennusteita tuotteiden tulevasta käyttöympäristöstä.

Tuotteen hyväksyttävyyden osatekijät Shackelin mukaanUlkoa ohjatuissa menetelmissä useimmiten rajataan tarkastelu vain yhteen tai kahteen tuotteen käytön dimensioon, jotka tutkija valitsee esimerkiksi Shackelin (1991, 24, kuva oikealla) esittämästä jaottelusta ja määrittelee niille soveliaat mittarit.

Jos taas on tarkoitus mennä pitemmälle ja kehittää kokonaan uusia tuotteen käyttötapoja ja näihin sopivia uusia tuotteita, vaikeudeksi voi tulla se, ettei Shackelin tai missään muussakaan tarjolla olevassa mallissa ole mukana kaikkia tarpeellisia näkökohtia. Näiden esiin saamiseksi voi olla tarpeen siirtyä osatekijöiden analysoimisesta holistisempaan tuotteen käytön tarkasteluun, jossa pieni ryhmä tuotteen entisiä ja ehkä myös tulevia käyttäjiä kokeilee tuotteita ja tuote-ehdotuksia, minkä jälkeen niistä keskustellaan työryhmänä. Voidaan myös soveltaa seuraavia metodeja:

Aluksi kehittämistiimin saattaa olla vaikea irrottaa ajatuksiaan olevista tuotteista ja niiden tunnetuista käyttötavoista, mutta tavallisesti se vähitellen onnistuu ja päästään pohtimaan mahdollisia ennen tuntemattomia tuotteita ja käyttöjä.

On kuitenkin luultavaa, ettei pelkkä keskustelu hypoteettisista toiminnoista kiihota innovaatiota niin paljon kuin todellinen, kouriintuntuva toiminnan väline voisi tehdä. Todellista uutta välinettä ei nyt vielä ole, sillä se ehkä syntyy vasta projektin lopputuotteena. Niinpä on tyydyttävä sen korvikkeeseen, kuten:

Hahmomallin tai muun konkreettisen välineen mukanaolo auttaa soveltamaan muutamia innovatiivisen työskentelyn menetelmiä, kuten:

Yllämainituissa työtavoissa yksi tai useampi ryhmän jäsen on toimijana ja muut yleisönä. Sitten koko ryhmä yhdessä taas siirtyy lähemmäs käytännön tasoa, toteuttamiskelpoisia ratkaisuja normaalisti ideoimaan. Tällainen siirtymä on yleensäkin tyypillistä innovaatiotyölle: vapaa mielikuvituksen leikki vuorottelee realistisemman suunnittelun kanssa. Samaten työn alkuvaiheessa on sallittua sivuuttaa jopa pakottavilta näyttävät käytännön vaatimukset ja jättää niiden ratkominen siihen vaiheeseen, kun tuloksia aletaan soveltaa käytäntöön, mikäli niin pitkälle päästään.

Taideteollisessa korkeakoulussa on muutaman viime vuoden ajan kokeiltu metodeja, jotka soveltuisivat nimenomaan tuotteiden uusien käyttötapojen ja uusien tuoteideoiden etsimiseen. Kokeiluja selostetaan kirjassa Tuotekonseptointi (2004).

Yksityiskohtainen tuotekonsepti. Tuotekehityshankkeessa tavallisesti eniten varsinaista tutkimustyötä tehdään yksityiskohtaista tuotekonseptia koottaessa. Tällöin käsitellään suurimmat tietomäärät ja ne muotoillaan tuotteelle asetettavien vaatimusten muotoon. Vaatimukset käytettävyydelle olisi hyvä ottaa mukaan tähän luetteloon, sikäli kuin ne pystytään selkeästi ilmaisemaan.

Plan of dwellingEsimerkiksi uuden rakennuksen käytön vaatimukset esitetään tavallisesti luettelona, jossa on omalla rivillään jokainen huonetila, sen käyttötarkoitus ja siihen tarvittavat varusteet. Lisäksi on usein kaavio (kuten oikealla) tilojen välisistä yhteyksistä.

Täytyy kuitenkin todeta, että on usein varsin vaikeaa etukäteen nimetä kaikki käytön vaatimukset, eikä läheskään kaikissa muotoiluprojekteissa yritetäkään näin tehdä. Vaatimusten luettelo voidaan monesti korvata viittaamalla esikuviin, aiempiin tuotteisiin. Tämä koskee etenkin toiminnallisia vaatimuksia, sillä kuten jo edellä sanottiin, tuotteiden käyttötavat yleensä muuttuvat hitaasti ja muotoilija voi usein varsin menestyksekkäästi olettaa, että uutta tuotetta tullaan käyttämään samoin kuin aiempia.

Muotoiluvaihe. Tuotesuunnittelun synteesin ja varsinaisen muotoilun vaiheessa yhä suurempi osa tuotteen ominaisuuksista alkaa vakiintua paikalleen, ja isoja korjauksia alkaa olla vaikea enää saada aikaan. Mahdollisesti sopiva hetki siihen voisi vielä olla ideointikokousta kuten aivoriihtä pidettäessä. Muotoilun viime vaiheissa mahdollisuudet muutoksiin yhä vähenevät, mutta tietenkin muutoksia on pakko tehdä, jos lopulliseksi ajatellun tuotesuunnitelman arvioiminen taikka koemarkkinointi vielä osoittaa niitä tarvittavan.

Vaikka yllä kuvatun suunnitteluprosessin mukaan pitäisi ensin selvittää käytön vaatimukset ja sitten suunnitella tuote niiden mukaan, on hyvä muistaa sekin, että kovin täsmällisestä tuotteen mitoittamisesta voi seurata ongelmia. Jos esimerkiksi keittiö suunnitellaan tarkalleen sen nykyistä käyttöä varten, se käy pieneksi heti kun yksikin isompi uusi keittiökone tulee taloon. Voisi monesti olla viisaampaa tehdä tuotteesta muunneltava tai monikäyttöinen. Esimerkiksi henkilöauto voisi olla muunneltavissa isojen tavaroiden kuljettamiseen, ja toimistorakennuksen väliseinät voitaisiin tehdä helposti siirrettäviksi. Useinkin joustavuus saadaan helposti aikaan jo sillä, että vältetään käyttämästä pienimpiä mahdollisia mittoja.

Tuotteiden käytettävyyttä koskevat sivut:

  1. Tuotteiden käytettävyys
  2. Vuorovaikutteisen tuotteen käytettävyys (kirj. Turkka Keinonen)
  3. Tutkimuksen ja kehittämisen menetelmät (tämä sivu)

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi