Vertailu

  In English   En Español   Sisällystauluun

Vertailu eli "komparatiivinen metodi" soveltuu erityisesti aineiston alustavaan tutkimukseen uutta alaa kartoittavassa hankkeessa, jossa tutkija pyrkii siirtymään alkuvaiheen yksittäisiä tapauksia koskevista tapaustutkimuksista yleisemmin voimassaoleviin invariansseihin, esimerkiksi osoittamaan kehityksen tai selittämään syysuhteet.

Vertaileva tutkimusVertaileva tutkimus on helppo suunnitella. Siinä tutkija etsii ja tarkastelee aineiston yksilöitä tai tapauksia, jotka kuuluvat samaan lajiin mutta kuitenkin jollakin tavalla eroavat toisistaan. Vertailussa ensinnäkin tarkastellaan ja täsmennetään näitä eroavaisuuksia, ja lisäksi tutkitaan, onko tapausten välillä myös muita, johdonmukaisesti samalla tavalla vaihtelevia eroja. Jos tällaisia löytyy, tutkija voi tämän pohjalta pohdiskella, mikä on eroavaisuuksien suhde toisiinsa. Ovatko ne esimerkiksi toistensa syitä tai seurauksia, taikka ovatko ne oireita syvällisemmästä luokkajaosta tapausten välillä?

Toisinaan se joukko, josta tietoja halutaan (perusjoukko), on niin pieni että kaikki sen jäsenet voidaan tutkia, eli voidaan tehdä kokonaistutkimus. Tavallisesti se sentään on niin lukuisa, että on edullisempaa poimia siitä otos (ks. Otantatutkimus) ja sitten yleistää tulokset. Tällöin siis katsotaan, että tulokset koskevat koko perusjoukkoa (tietyllä erehtymisen riskillä).

Vertailumenetelmä on myös joustava: se sopii niin koko tutkimushankkeen rungoksi kuin myös yksityiskohtien vertailemiseen toisten menetelmien apuna. Lisäksi sillä on harvinainen etu: sen avulla voidaan tehokkaasti saada esiin (eksplikoida) hiljaista eli sanatonta tietoa tai asenteita. Tämä tehdään esimerkiksi näyttämällä haastateltaville rinnakkain diakuvat kahdesta hieman erilaisesta kohteesta ja pyytämällä heitä selittämään sanallisesti niiden erot.

  Havaittu
asiain tila:
Tapaus 1 Tapaus 2
Piirre A A1 A2
Piirre B B1 B2
Piirre C C1 C2
Vertailevassa tutkimuksessa tarkastellaan kahta (tai useampaa) tapausta tai kohdetta siten kuin taulukossa oikealla. Kukin tapaus merkitään omaan sarakkeeseensa, jotka on taulussa nimetty "Tapaus 1" ja "Tapaus 2".
Lisäksi tutkijan täytyy päättää, mitkä ovat ne kiinnostavat tapausten piirteet tai ominaisuudet (taulussa A, B ja C), jotka rekisteröidään taulukossa vertailtaviksi. Näitä ei tarvitse päättää lopullisesti, sillä analyysin edetessä uusia voidaan lisätä ja hedelmättömiksi osoittautuneita piirteitä voidaan jättää pois. Niitä piirteitä ei tarvitse ottaa mukaan, jotka ovat samanlaiset kaikissa tapauksissa, sillä tässä ei tehdä kahta monografiaa vaan vertailu.

Vertailevassa kuten yleensä muussakin tutkimuksessa on kaksi eriluonteista tyyliä, joita kumpaakin käsitellään alempana:

Toteava vertailu

Toteavassa eli deskriptiivisessä artefaktien eli tuotteiden tutkimuksessa on runsaasti käyttöä vertailevalle metodille. Usein esimerkiksi vertaillaan samantapaisia tuotteita eri valmistajilta tai eri muotoilijain suunnittelemina. Taikka voidaan vertailla identtisten tuotteiden käyttöä eri maissa.

Tapausten vertailu voi edistää tutkimushanketta, vaikkei haettaisikaan tapausten väliltä merkittäviä eroja. Vaikka nimittäin tutkijaa itse asiassa kiinnostaa vain yksi tietty tapaus, sen ainoalaatuisuus saattaa parhaiten selvitä tutkimalla, millä tavalla muut tapaukset poikkeavat siitä. "Kala ei tiedä olevansa vedessä." "Se, mikä on kaikkein tavanomaisinta, jää piiloon." Nähdäkseen selkeästi oman kulttuuripiirin tuotteen ja sen kontekstin tutkija tarvitsee etäisyyttä, jonka voi antaa vertailu eri kulttuureista tai eri historiallisista tilanteista saatujen tapausten välillä.

Silitysrautoja Esimerkki yksinkertaisen vertailutilanteen tutkijan silmää herkistävästä vaikutuksesta on Susann Vihman tutkimuksessa Products as Representations (1995), jossa selvitettiin käyttöesineiden symboliikkaa. Aineistona oli mm. 12 höyrysilitysrautaa, joista viisi on kuvassa yllä. Vihma huomasi (s. 177) että tutkimalla kutakin kohdetta erillisenä sen erityispiirteitä ei ole helppoa huomata; parempi on tarkastella kohdetta muiden vastaavien joukossa taikka ryhmitellä kohteet pareittain.

Uutta kartoittavassa (eli eksploratiivisessa) tutkimuksessa usein sattuu, että tutkijan oppiessa tuntemaan kohteet paremmin hän haluaa lisätä vertailuun uusia piirteitä, tai määritellä ne uudelleen. On myös tavallista, että työn alkuvaiheissa esiin saadaan vain deskriptiivisiä vastauksia kysymykseen mitä tai millaisia kohteet ovat, ja vasta tutkimuksen edistyessä päästään selittämään miksi kohteet ovat sellaisia kuin ovat.
  Tapaus 1 Tapaus 2
Mahdollinen syy + --
Mahdollinen seuraus + --

Vertailevassa analyysissa voi esille tulla mitä tahansa selittämisen tyyppejä: aiempien, tai myöhempien, tapahtumien antama selitys, sekä kontekstiselitys. Voi olla hyödyksi esittää tauluna siten kuin oikealla mahdolliset syyt ja mahdolliset seuraukset. Jos nämä näyttävät seuraavan toisiaan (eli jos seuraus esiintyy vain yhdessä syyn kanssa) se lisää mahdollisen selityksen uskottavuutta, mutta ei vielä lopullisesti sitä vahvista, sillä korrelaatio voi aiheutua muista syistä, joita ei ehkä tutkimuksessa ole lainkaan rekisteröity, ks. listaa mahdollisista selityksistä.

Joskus on vaikeata keksiä kaikkia mahdollisia syysuhteita pelkässä empiirisessä tarkastelussa, niinpä on tavallisesti edullista aloittaa työ perusteellisella kirjallisuusselvityksellä, jossa vertailukelpoisista tapauksista ehkä löytyy teoriaa.

Kenttätyö tuottaa usein varsin valideja tuloksia, mutta reliabiliteetin laita voi olla huonommin, sillä tutkijaa kiinnostavien vaikutustekijöiden ohella mukaan usein tulee paljon häiriöitä. Tällöin voisi vertailun rinnalle harkita myös muita metodeja kuten haastattelua (jos toiminnassa on ihmisiä mukana) tai koetta jossa häiriöt on tavallisesti helpompaa rajata pois.

Toinen tavallinen menetelmä häiritsevän satunnaisvaihtelun vähentämiseksi on valita vertailtavaksi mahdollisimman samanlaiset kohteet. Niinpä, jos tutkija haluaa vertailla kotikaupunkinsa jotakin kohdetta muuhun, tuo toinen kohde on eduksi valita lähiseudun samankokoisesta kaupungista.

Ohjaava vertailu

Vertaileva metodi soveltuu ehkä parhaiten toteavaan tutkimukseen, mutta siitä on apua myös silloin, kun tarkoituksena on parantaa kohteen nykytilaa tai muita vastaavia kohteita tulevaisuudessa. Vertailujen avulla voidaan löytää paras kilpailevista vaihtoehdoista, ja tätä voidaan sitten käyttää mallina tähänastisten olojen tai tuotteiden parantamisessa. Tätä lähestymistapaa kuvataan toisella sivulla kohdassa Ohjaava vertailu.

  In English   En Español   Sisällystauluun

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi