Ohjaava näkökulma

  In English   En Español   Sisällystauluun

Ohjaava tutkimus poikkeaa toteavasta (deskriptiivisestä) tutkimuksesta siinä, että tavoitteena ei ole vain hankkia tietoa tutkimuskohteesta, vaan myös osoittaa millä tavalla kohdetta voidaan parantaa. Usein hankkeessa myös suunnitellaan parannuksiin tarvittavat toimenpiteet. Riippuen siitä, sisältyvätkö myös nuo toimet hankkeeseen, on tapana erottaa kaksi lajia ohjaavaa (eli normatiivista) tutkimusta:

Ohjaava yleinen tutkimus1. Ohjaava yleinen tutkimus (kuva oikealla) tuottaa toiminnan teoriaa jotakin ammattitoimintaa varten. Tämä voi sisältää esimerkiksi suunnittelua varten ohjeita, suosituksia, standardeja, laskukaavoja ja muita apuvälineitä kohteen parantamista varten, mutta ei välttämättä vielä mitään käytännön toimia. Tällaista tutkimusta selostetaan kohdassa Tuotesuunnittelun teoria.

Ohjaava tapaustutkimus2. Ohjaava tapaustutkimus (kuva vasemmalla) selvittää keinoja, joilla voidaan parantaa kohdetta, esimerkiksi poistamalla jokin ongelma ihmisten arkielämästä tai työstä, kehittämällä toimintaa tai teollista tuotetta. Tavallisesti tutkimus jatkuu näiden toimenpiteiden toteuttamisena, jolloin siitä käytetään nimeä kehittämishanke.

Näkökulma

Ohjaava tutkimus tähtää tutkittavan kohteen parantamiseen, jolloin se siis sisältää kohteen tyydyttävyyden arviointia. Arviointi puolestaan on mahdollista vain jonkun ihmisen näkökulmasta. Muutamista asioista, kuten turvallisuudesta ja terveydestä lähes kaikki ihmiset ovat yhtä mieltä, mutta useimmista asioista on erilaisia näkemyksiä, jolloin tulee tarpeelliseksi määritellä kenen näkökulmaa sovelletaan arvioinnissa.

Kun arvioidaan teollista tuotetta tai ammattitoimintaa, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään, on avuksi jos nämä ihmiset voidaan luokitella ryhmiksi. Esimerkiksi palvelutoimintaan liittyviä intressiryhmiä ovat toisaalta asiakkaat, toisaalta palveluja tuottavat henkilöt, rahoittajat, alihankkijat ja muut toimintaa avustavat osapuolet. Teollisuusyritykseen liittyviä intressiryhmiä on sekä yrityksen sisällä että ulkopuolella:

Tuotekehityshankkeeseen liittyviä osapuolia tarkastellaan lähemmin kohdassa Arvioinnin näkökulmat. On myös muistettava, että tuotteen käyttäjien joukossa voi olla vammaisia ja muita henkilöitä, joilla on erityisvaatimuksia.

Yleisemmältä kannalta kehittämishankkeen intressiosapuolet (engl. stakeholders) usein määritellään seuraavasti:

Ylläoleva luettelo (joka on lyhennetty Guban ja Lincolnin kirjasta) sisältää eläviä ihmisiä, jotka siis voisivat osallistua arviointiin, jos siihen annettaisiin mahdollisuus. On kuitenkin otettava huomioon, että ohjelmilla tai tuotteilla voi olla vaikutuksia myös niihin ihmisiin, jotka eivät vielä ole syntyneetkään, ja myös näiden näkökulma olisi otettava huomioon arvioinnissa, esim.:

Toimeenpanijoiden luokkaan kuuluu myös tärkeä ryhmä: alan ammattilaiset, kuten suunnittelijat, arkkitehdit ja muotoilijat. Suuri osa näistä on nykyisin järjestäytynyt yhdistyksiin, jotka usein myös haluavat sanoa sanansa etenkin sellaisen tärkeän tuotteen arvioinnissa, josta saattaa tulla esikuva myöhemmälle suunnittelulle. Ammattilaiset kyllä yleensä hyvin tuntevat myös tuotteen tulevien käyttäjien tarpeet ja pyrkivät ottamaan ne arvioissaan huomioon. Silti tutkijan on hyvä pitää mielessä, että ammattilaisille saattavat olla tärkeitä myös asiat, joita ei ammattikunnan ulkopuolella juurikaan osata arvostaa, kuten tuotteen 'omaleimaisuus', 'uutuus', 'fiksu poikkeaminen perinteistä', 'rohkeus', 'oivallus' jne. Ammattikunnassa tämäntapaisia ominaisuuksia näet toisinaan arvostetaan korkean ammattipätevyyden merkkeinä, joiden perusteella myös ratkeaa kunkin taiteilijan arvostus ammattikunnan piirissä, etenkin silloin kun esikuvatuotteet julkaistaan alan ammattilehdessä, näyttelyssä tms., kuten etenkin Bourdieu, 1984, on selvittänyt. Niinpä tutkijan on viisainta pitää erillään tuotteen käyttäjien ja alan ammattilaisten mielipiteet.

Joka tapauksessa on tarpeen tarkoin määritellä ne ihmiset, joilta mielipiteitä tullaan kokoamaan. Soveltuvia rajauksen menetelmiä käsitellään kohdassa Tutkimuksen rajaaminen. Jos populaatio on kovin suuri, voi olla tarpeen poimia siiä otos tai näyte. Kaikki nämä toimenpiteet on tehtävä huolella, sillä muutoin tuloksiin voi tulla harhaa, joka on jälkeenpäin lähes mahdotonta poistaa.

Mielipiteiden yhteensovittaminen

Valittiinpa henkilöt miten tahansa, heidän mielipiteittensä välillä on usein eroja, ehkä suuriakin. Ilmeisesti jokainen mielipide pohjautuu kunkin henkilön omiin arvoihin ja uskomuksiin, jotka taas riippuvat hänen ympäristöstään ja aiemmista kokemuksistaan. Toteavassa tutkimuksessa juuri tämä vaihtelu usein kiinnostaakin tutkijaa ja se rekisteröidään. Tutkimusta voidaan sitten jatkaa esimerkiksi selvittämällä, millaiset ihmisten ryhmät kannattavat mitäkin mielipidettä, vastaavatko nämä ryhmät joitakin tunnettuja sosiaalisia luokkia, ja mitkä ovat jakauman yhteisölliset ja psykologiset syyt.

Sen sijaan ohjaavassa tutkimuksessa, kun tavoitteena on löytää paras käytännön toimintalinja, suuri mielipiteiden hajonta on haitaksi.

Jos mielipiteet hajoavat, siitä on haittaa, mutta vielä hankalampaa saattaa olla niiden tiivistäminen yhdeksi. Siksipä, jos määritellyssä joukossa näyttää vallitsevan erimielisyyttä siitä, mihin suuntaan asioita pitäisi kehittää, on aivan ensiksi aihetta pohtia, onko tosiaan pakko valita vain yksi ainoa strategia käytännön toimenpiteille, vai voisiko olla kaksi (tai useampiakin) rinnakkaista kehittämisen linjaa, siten että eri ihmisryhmille tarjottaisiin erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi tuotekehityksessä saattaa olla mahdollista luoda yhden tuotteen sijasta sarja hieman erilaisia versioita.

Jos tällainen menettely näyttää mahdolliselta, mielipiteitä ei tarvitse tiivistää yhdeksi, vaan riittää niiden ryhmittely, klusterointi kahdeksi taikka useammaksi ryhmäksi. Menetelmiä selostetaan kohdassa Uutta kartoittava luokittelu. Klusterin mielipiteet on helpompi tiivistää yhteen kuin alkuperäisen joukon, sillä klusterin sisäinen hajonta on pienempi.

Jos sen sijaan ei ole mahdollista valita toteutettavaksi useampia kuin yksi vaihtoehto, tarvitaan jokin menetelmä, jonka avulla joukko mielipiteitä saadaan tiivistetyksi yhdeksi resultantiksi. Seuraavassa on niistä joitakin:

Eri ihmisten ristiriitaisten mielipiteiden yhdistäminen on periaatteessa melko väkivaltainen menettely, eihän tutkijalla yleensä ole mahdollisuutta niitä edes syvällisesti ymmärtää, saati muokata. Kun sitä joudutaan tekemään, on joka tapauksessa hyvä säilyttää alkuperäiset kootut mielipiteet myöhempien tarkistusten varalta.

Mielipiteiden ennustaminen

Ohjaava tutkimus ja kehittäminen ei pelkästään tähtää parantamaan asiain tilaa nykypäivän silmillä arvioituna, vaan tavallisesti myös luomaan sellaisen asiain tilan, jonka ihmiset tulevaisuudessakin arvioivat hyväksi. Joskus tavoitteena ei edes ole toteuttaa tätä aiottua parannusta heti, vaan parannus tarvitaan vasta tiettynä hetkenä tulevaisuudessa.

Jos esimerkiksi on tarkoitus kehittää menestyksekäs uusi tuote, se ajanjakso jolloin sen pitää miellyttää asiakkaita alkaa ehkä vasta vuoden kuluttua, kun uutta tuotetta markkinoidaan, ja se loppuu tuotteen menekin hiipuessa paria vuotta myöhemmin.

Tutkijalle tulee täten tarpeelliseksi jotenkin projisoida tulevaisuuteen ne arvostukset, joita hän on juuri onnistunut keräämään, eli toisin sanoen on koetettava ennustaa yleisön mielipiteitä jonakin määrättynä hetkenä tulevaisuudessa.

Kuten sivulla Ennustaminen selostetaan, tämä työ tavallisesti perustuu siihen, että yhdistetään toisiinsa kaksi tai kolme seuraavista tiedoista:

Luotettavimmat ennusteet saadaan silloin, kun kaikki nämä kolme tietoa ovat käytettävissä, joskin etenkin kolmantena mainittu selittävä malli on usein saatavissa vain tekemällä siitä jonkin verran empiiristä tutkimusta.

Eräs mahdollisuus selittää ihmisten arvostusten ja heidän ostamiensa tuotteiden ja palvelujen muotien muutoksia on turvautua Pierre Bourdieun sosiologiseen teoriaan, jonka hän esittää pääasiassa teoksessa Distinction (1979). Siinä hän osoittaa yhteyden ihmisen esteettisten arvostusten ja hänen sosiaalisen asemansa välillä. Bourdieu selittää, että monien ihmisten näennäisesti esteettisten valintojen tarkoituksena itse asiassa on erottua (se distinguer, make a distinction) muista ja tätä kautta säilyttää tai parantaa asemaansa ja saamaansa arvostusta yhteiskunnassa.

Bourdieun mukaan ihmiset, jotka nyt kuuluvat yleisesti arvostettuun yhteiskunnan luokkaan (sivistyksen mukaan mitattuna) tavallisesti pyrkivät vahvistamaan asemaansa ostamalla ja käyttämällä uusimman muodin mukaisia (avant-garde) tuotteita, ja sen jälkeen heidän tekemiään valintoja matkivat monet vähemmän arvostettujen luokkien jäsenet, jotka näin yrittävät tulla myös luetuiksi ylempään luokkaan. Tämä nähdään erityisen selvästi vaatemuodeissa, katso Tuote sosiaalisen roolin symbolina.

Muotien ennustamiseen liittyy se erikoinen ilmiö, että ennusteet pyrkivät toteuttamaan itseään, toisin sanoen sen jälkeen kun ennuste on tullut monien ihmisten tietoon, nämä alkavat toimia ennusteen mukaisesti. Täten monet ihmiset mielellään pukeutuvat viimeisen muodin mukaan, sellaisena kuin tämä muoti ennustetaan muotilehdissä. Ihmiset siis ostavat sitä, mitä lehdissä suositellaan, ja muoti tällöin toteutuu ihmisten enemmistössä. Tätä ilmiötä käytetään hyväksi muun muassa vaatetus- ja autoteollisuudessa, joissa nykyisin tavallisen käytännön mukaan suurimpien yhtiöiden muotoilujohtajat vuosittain kokoontuvat päättämään seuraavalla tuotantokaudella käytettävistä väreistä, kuvioista ja muista muotoilun näkyvistä trendeistä. Nämä "ennustetut" trendit sitten julkaistaan alan lehdistössä.

Itse asiassa minkään yhtiön, jolla on jonkin verran resursseja, ei tarvitse tyytyä passiivisesti ennustamaan ihmisten makumieltymysten vaihteluita, vaan se voi myös vaikuttaa asiakkaisiinsa mainoskampanjan avulla, katso Mainoksen viesti.

Ohjaavan tutkimuksen prosessia selostetaan sivuilla Ohjaava kirjallisuustutkimus, Ohjaava rekisteröiminen, Ohjaavan analyysin menetelmät, Ehdotusten arvioiminen ja Ohjaava raportti. Esimerkkejä sen soveltamisesta ovat Tuotesuunnittelun teorian kehittäminen sekä Toiminnan teorian kehittäminen.

Esimerkkejä näin syntyneistä ohjaavista teoria-aineistoista ovat tuotannon teoriat, eri tuotteiden teoriat kuten arkkitehtuurin tai huonekalujen suunnitteluteoriat, sekä tuotteille asetettujen erilaisten päämäärien teoriat, joiden aiheina ovat tuotteiden käytettävyys, kauneus, viesti, ekologia, taloudellisuus ja turvallisuus.

  In English   En Español   Sisällystauluun

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi