Tiedon lajeja

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

Tutkimus on olennaisesti tiedon hankkimista, joko kirjallisista lähteistä taikka suoraan reaalimaailmasta eli empiriasta, kuten tutkijat sitä nimittävät. Tieto on siis yhtä kuin selvitys tai kuvaus siitä, miten asiat ovat empiriassa. Jonkin rajallisen ilmiön kuvausta tutkijat sanovat malliksi ja laajemman ilmiökentän kuvausta (joka voi koostua useista malleista) teoriaksi.

Kun tutkijat ovat nähneet tehtäväkseen kuvata miten asiat empiriassa ovat (tai ovat olleet), 'tieto' on usein ymmärretty muuttumattomaksi, melkeinpä ikuiseksi totuudeksi. Antiikista lähtien useimmat tutkijat ovat vain vastahakoisesti valinneet kohteita, jotka ovat muutoksen tilassa. Etenkin jos tutkimushanke itse aiheuttaa muutoksia kohteessa, sitä on pidetty virheenä metodiikassa. Tänään kuitenkin aletaan jo tajuta, että jos 'tieto' ymmärretään ikuisesti muuttumattomaksi, se rajoittaa tuhoisasti tieteen arvoa ja arvostusta yhteiskunnassa. Galilei jo osoitti, miten hyödyllistä on koota tietoa kohteista, jotka liikkuvat ja muuttuvat (eli muutoksen invariansseja). Tänään tahdomme mennä vielä pitemmälle ja saada tietoa siitä, miten voimme itse muuttaa asioita. Toisin sanoen, tarvitsemme toteavan teorian ohella myös ohjaavaa teoriaa toiminnan ja asioiden parantamisen avuksi.

Käytännön ihmiset eivät suuresti suosi sanaa "teoria" mutta elämisessään he kyllä käyttävät paljonkin tietämystä ja myös mentaalisia malleja. Jo ensimmäisenä elinvuotenaan ihminen oppii muodostamaan malleja kuten "äiti" ja liittämään näihin kasvavan määrän muita käsitteitä. Nämä mallit, esimerkiksi perheen yhteiselämän sosiaaliset säännöt ja niiden pohjana olevat arvot ja uskomukset ovat ihmisten arkielämässä hyvinkin tärkeitä, mutta niiden muoto vaihtelee suuresti ja vain harvat niistä muistuttavat tieteissä käsiteltyjä malleja.

Marjo Räsänen (1993) on esittänyt kaavakuvan lapsen sanattoman tietämyksen asteittaisesta kasvusta siten, että jotakin uutta asiaa tarkastellaan vuorotellen eri näkökulmista. Oppimisprosessissa (kuva oikealla) asiaa tarkastellaan vuoroon aistitiedon, toiminnan ja käsitteellisen tiedon kautta. Räsäsen malli kuvaa lähinnä taidekuvan tarkastelua, mutta se sopinee hyvin lähes minkä tahansa ihmiselle uuden asian ymmärtämiseen.

Ensimmäiset arkielämän mallit ihmislapsi joutuu muodostamaan jo ennen kuin hän oppii puhumaan, joten tällaiset mallit eivät voi olla kovinkaan selkeitä. Mutta myös aikuisen ihmisen arkielämän tietous on enimmäkseen sanatonta tietoa (engl. tacit knowledge, ruots. tyst kunskap), jota ihminen harvoin pukee sanoiksi vaikka hän kyllä hyvinkin osaa sitä käyttää toiminnassaan.

Jokainen ihminen esimerkiksi tunnistaa ympäristössään lukuisia tuotteita - kuten ruoka, vaatteet ja työvälineet, - tietää niiden nimitykset, mihin niitä tarvitaan ja miten ne suunnilleen toimivat. Tällaisesta tietoudesta voidaan käyttää nimeä kokemustieto.

Toinen esimerkki käytännön sanattomasta tietämyksestä on työpaikkojen tietämys, ammattitaito eli taitotieto (know-how).

Molemmat ylläkuvatut tietouden lajit esitetään alla yhdistelmänä, johon vertailun vuoksi kolmanneksi otetaan tieteissä perinteisesti käytetty informaation muoto, ns. väittämätieto, joka ilmaistaan sanojen, mahdollisimman täsmällisten käsitteiden ja eksaktien mallien kautta.

Tiedon laji: Kokemustieto eli tuttuus Taitotieto eli osaaminen, "knowhow" Väittämätieto eli teoreettinen tieto
Esimerkki: "Tämän kirkon penkit ovat epämukavia." "Osaan suunnitella hyvän tv-tuolin." "Aikuiselle suomalaiselle sopiva istuimen korkeus on 44 cm."
Tiedon pätevyysalue: Kukin tieto koskee vain yhtä tapausta, eli se on ns. arkitietoa Tietoa voidaan soveltaa moneen yksittäistapaukseen Tietoa voidaan soveltaa kaikkiin saman tyyppisiin tapauksiin, eli se sisältää pääasiassa yleisiä sääntöjä
Tiedon esitystapa: Asian ydintä ei voi sanallisesti esittää, eli tieto on "sanatonta". Perinne. Ammattitaito. Esimerkki. Tieto on suurelta osin sanatonta. Tieto esitetään kirjallisesti, esim. käsikirjana tai tutkimusraporttina
Tiedon opettamisen menetelmä: Ei voi opettaa; jokaisen täytyy oppia se itse kokemalla. Mestari näyttää miten työ tehdään; oppilas matkii niin monta kertaa, että lopulta työ onnistuu. Luentojen kuunteleminen ja oppikirjojen lukeminen

Taulussa yllä tieto esiintyy kahdessa muodossa: joko sanallisena tai hiljaisena. Nämä eivät toki ole ainoat tiedon ilmenemismuodot. Monenlainen ihmisen toiminta, niin kotona, koulussa kuin ammateissakin, sisältää julkilausumatonta tietoa, vaikkei sitä tavallisesti ole kirjoitettu toimintaohjeen muotoon.

Edelleen lukuisia työvälineitä on mahdollista käyttää vain määrätyllä tavalla ja niiden voidaan täten sanoa sisältävän tietoa kaikista mahdollisista käyttötavoistaan. Myös tämä tieto olisi yhtä hyvin voitu kirjoittaa painetun käyttöohjeen muotoon. Tämä näkyy erityisen selvästi uudenaikaisissa työkaluissa kuten tietokoneohjelmissa.

Engeström (2002, 104) on esittänyt taulukon, jossa useita tärkeitä ihmistiedon muotoja on järjestetty kahdelle akselille. Ensimmäinen jaotusperuste on tiedon kantaja ajallisine ulottuvuuksineen. Tämän perusteella voidaan erottaa toisaalta prosessit, joissa jotakin tapahtuu, päättyy ja voidaan toistaa, toisaalta rakenteet, joko fyysiset tai mentaaliset, jotka ovat jossakin määrin pysyviä.

Taulun pystyakseli puolestaan luonnehtii sitä, miten syvällä omistajansa tajunnassa tieto on. Vain "ulkoisia" tiedon olomuotoja voidaan sellaisinaan siirtää ihmiseltä toiselle, paikasta tai ajasta toiseen.

  Prosessit Rakenteet
Sisäiset Ajatteleminen Kognitiiviset mallit ja rakenteet
| Kuvitteleminen Kuvat. symbolit, visiot
| Tunteminen, koskeminen, liikkuminen Eleet, rituaalit, tavat
| Puhuminen, lukeminen, kirjoittaminen Merkit, tekstit
Ulkoiset Tekeminen Esineet, työvälineet

On harhaista ajatella, että äänetön tieto olisi tarjolla vain kantajayksilölleen ja pysyisi muilta salattuna, jatkaa Engeström. Päinvastoin monia hiljaisia tietoja ja taitoja tarvitaan silloin kun eletään perheenä tai työskennellään tiiminä, ja ne normaalisti opitaan elämällä riittävän pitkään tällaisen ryhmän jäsenenä. Erityisesti "ulkoisia" hiljaisen tiedon lajeja on helppoa siirtää ihmiseltä toiselle, paikasta tai ajasta toiseen. Kun tietoa ei siis ole puettu sanoiksi, oppilaalla ei ole mahdollisuutta asettaa sitä keskustelun kohteeksi - se on vain hyväksyttävä ja uskottava. Niinpä hiljainen tietous yleensä säilyy pitkään muuttumattomana, usein liiankin pitkään nykyajan yhteiskunnan mitoin arvioituna.

Hiljaisen tietouden sisällön ei sinänsä periaatteessa tarvitse paljoa poiketa teoreettisesta tai tieteellisestä tiedosta. Itse asiassa Engeströmin taulun kaksi saraketta vastaavat tieteen tuloksissa usein esiintyviä staattisia ja dynaamisia invariansseja.

Edelleen on kiinnostavaa huomata, että hiljaisessa tietoudessa voidaan soveltaa joko toteavaa tai ohjaavaa lähestymistapaa, samoin kuin tieteessä. Toteava tietous kertoo, mitä tai miten asiat ovat: esimerkiksi tuote on nykyään yleisen käsityksen mukaan joko hyötyesine tai koriste. Ohjaava tietous puolestaan tähtää auttamaan jokapäiväistä elämää tai ammattitoimintaa, ja lisäksi sanaton tietous usein määrittelee tätä toimintaa ohjaavat arvot: tähtääkö se yksilön omaan hyötyyn vai onko näkökulmana perhe, kansakunta, hallitsija tai Jumalan sana.

Tutkija, joka tulee ryhmän ulkopuolelta ja yrittää selvittää hiljaisen tiedon sisältöä ja käyttöä, voi joutua pitkään hapuilemaan pimeässä, ennen kuin hän oppii paikantamaan ja tunnistamaan tämän tietouden murusia, puhumattakaan tietouden kokonaisuuden ymmärtämisestä. Tätä aistivammaa - voisi sanoa sokeutta - kompensoidakseen tutkijat ovat kehitelleet erilaisia taktiikoita, ennen muita seuraavat kolme:

Hiljaisen tiedon jättäminen huomiotta. Muutama sukupolvi sitten monet tutkijat, erityisesti niin kutsutun positivistisen koulukunnan kannattajat, katsoivat, että hiljaista tietoa ei pidä yrittääkään käyttää tieteissä. "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" (Wittgenstein, 1933, § 78). Yksi syy tähän oli uskomus, että vain selkosanaista väittämätietoa voidaan kunnolla koetella (engl. test) niin tutkijan itsensä kuin muidenkin tutkijoiden toimesta. Testaaminen taas katsottiin välttämättömäksi tieteen edistymisen kannalta, sillä sen kautta voidaan väärät väitteet kumota. Tämän periaatteen mukaisesti useimmat tutkijat ennen Galileita yksinkertaisesti välttivät tutkimasta käytännön ammatteja ja muita sellaisia kysymyksiä, joissa hiljaisella tiedolla näytti olevan merkitystä. Jos tutkimushanke kuitenkin tällaista kysymystä sattui lähestymään, tutkija tavallisesti jätti hiljaisen tiedon huomiotta.

Hiljaisen tiedon eksplikoiminen. Positivistisen oppisuunnan mukaan tutkijan tulee siis eksplikoida teoreettisen väittämätiedon muotoon kaikki tutkimansa asiat. Ne asiat, joissa tämä ei onnistu, tulee jättää huomiotta.

Eksplikoimisessa pyritään kääntämään tai kertomaan uudelleen (engl. paraphrasing) hiljainen tieto väittämätiedon kielellä, jolloin sen paikka ylläolevassa taulussa siis muuttuu oikeanpuoliseen sarakkeeseen. Hankaluutena eksplikoimisessa on sen työläys, ja myös tulokset jäävät usein epävarmoiksi, sillä tutkija ei aina pysty ymmärtämään hiljaisen tiedon sisältöä parhaasta tahdostaan huolimatta.

Tärkein menetelmä hiljaisen tiedon keräämisessä on haastattelu, usein havainnoinnin yhteydessä. Tavallisesti tiedon antajina toimivat joko tuotteiden/palvelujen käyttäjät eli asiakkaat, taikka tuotteiden/palvelujen tekijät:

Hiljaisen tiedon kerääminen alkuperäisessä muodossaan ja käyttö. Kun tutkitaan ammattitoimintoja taikka teollisia tuotteita, tutkija usein haluaisi selvittää näiden todellisia käyttötapoja ja siihen liittyviä tekijöitä. Nämä kuitenkin usein kytkeytyvät käyttäjien elämään varsin monimutkaisin sitein, jotka käyttäjä kyllä hallitsee hiljaisen tietämyksensä avulla, mutta jotka osoittautuvat vaikeiksi selvittää tutkijalle. Tämän johdosta muutamat tutkijat ovat viime aikoina alkaneet etsiä lähestymistapoja, joilla tuotteiden tekijöiden ammattitaitoa ja niiden käyttäjien kokemuksia, siis hiljaista tietoa, voitaisiin käyttää hyväksi sen alkuperäisessä muodossa. Eräitä tällaisia mahdollisia lähestymistapoja luetellaan seuraavassa.

Yllä on esitetty vain muutamia mahdollisuuksia sanattoman tietouden hyväksikäyttämiseen tai sen muuntamiseen toiseen muotoon. Ne eivät suinkaan ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja normaalille eksplikoimiselle, päinvastoin niitä voi tavallisesti hyvin käyttää myös rinnakkain.

Toinen kysymys sitten on, miten näitä erilaisia tietouden olomuotoja on mahdollista rekisteröidä ja analysoida. Tätä pohditaan tarkemmin kohdassa Taiteiden mallinnuskieliä.

  In English   En Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi