Toteavan analyysin metodin valitseminen

  In English   En Español   Sisällystauluun

Analyysi - tutkimushankkeen ydin

Analyysin metodia valittaessa on syytä tarkastella sitä suurempaa loogista kokonaisuutta, johon tutkimus tulee liittymään, vrt. Tutkimushankkeen suunnittelu. Mitkä ovat ne lähtökohdat eli se teoria ja se empiirinen aineisto, joista analyysi lähtee liikkeelle, eli hankkeen "input"? Toisaalta, mikä pitäisi olla hankkeen "output" eli tuotos? Mitä varten hanke tehdään? Kaikki nämä hankkeen liittymäkohdat ulkomaailmaan asettavat omia vaatimuksiaan analyysin metodeille. Mikä niistä on tärkein ja sopivin metodien suunnittelun lähtökohdaksi, riippuu hankkeen tarkoituksesta.

Analyysin tulos on luonteva metodin suunnittelun lähtökohta silloin, jos hankkeen päämääränä on hankkia tietoa jotakin tarkoitusta varten. Etenkin silloin, kun tavoite on ohjaava, eli pyritään korjaamaan käytännön ongelmia, kehittämään toimintaa tai teollisuuden tuotteita, siinä tarvitaan erityisiä analyysin menetelmiä, jotka onkin koottu omalle www-sivulleen Ohjaava analyysi.

Myös toteavassa tutkimushankkeessa analyysin tulos voi olla ratkaisevan tärkeä suunnittelun lähtökohta silloin, kun hanke tähtää vastauksen saamiseen johonkin tarkoin määriteltyyn kysymykseen. Tarvitaanko tämä tieto jossakin erityisessä muodossa? Kaikilla tieteen aloilla tietoudella eli aiemmalla teorialla on tietty, lukuisten aiempien tutkijoiden kehittämä looginen rakenne, johon uusien tutkimustulosten odotetaan liittyvän; tyypillisiä sellaisia rakenteita ovat kohteiden ja ilmiöiden kuvaukset, tapahtumien selitykset sekä ennusteet kohteen tulevasta kehityksestä. Kaikissa tapauksissa tutkimuksen tulosten aiottu käyttö paljolti määrää sen muodon jossa tulosten pitäisi syntyä, ja tämä taas usein sanelee analyysin metodiikan.

Sen sijaan, jos päämääränä on vain koota lisää tietoa kohteesta, ajattelematta sen mahdollista käyttöä, menetelmien valinnan lähtökohdaksi hyvin sopii analyysin "input", eli aiempi teoria ja nyt koottavissa oleva uusi empiirinen aineisto.

Teoreettinen lähtöaineisto. Analyysin loogista etenemistapaa säätelee se, voiko tutkija perustaa työnsä johonkin aikaisemmin kehitettyyn malliin, vai joutuuko hän aineistonsa pohjalta luomaan uuden mallin. Malli, vaikkapa alustavakin, saattaa monesti auttaa hankkeen käynnistymistä aivan ratkaisevasti.

Mallin käytössä on kolme päävaihtoehtoa (joita käsitellään tarkemmin sivulla Mallien käyttö tutkimushankkeessa):

Milloin ennestään tunnettu malli valitaan työn lähtökohdaksi, mallin muoto vaikuttaa analyysin metodin valintaan. Esimerkiksi sanallisia malleja käsitellään helpoimmin tapaustutkimuksen tai vertailun keinoin, kun taas matemaattiset, muuttujista koostuvat mallit vaativat määrien analysoinnin metodiikkaa.

Empiirinen aineisto. Jos on suurin piirtein tiedossa se konteksti, johon tutkimuksen tulosten on tarkoitus liittyä tai missä niitä tullaan soveltamaan, silloin myös tiedetään mitä suureita ja näkökohtia on tarpeen tutkia. Näistä samoista asioista on tällöin myös aineisto koottava, ja metodiikka on valittava niin, että sillä pystytään tuo aineisto käsittelemään.

Jos myös tiedetään, mihin tapausten joukkoon tutkimustuloksia on tarkoitus soveltaa, yleensä pyritään valitsemaan myös tutkimuksen kohteet tästä samasta joukosta tai ainakin mahdollisimman paljon sitä muistuttavasta joukosta, katso Tutkittavan joukon rajaaminen ja Otanta. Tämä rajaus sinänsä ei ehkä vielä paljoa vaikuttaisi analyysin metodin valintaan, mutta sen yhteydessä on tehtävä hyvinkin tärkeä päätös: analysoitavien yksilöiden tai tapausten lukumäärä. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, jotka johtavat aivan erilaisiin analyysin metodeihin:

Toinen tärkeä kysymys mallia valittaessa koskee tutkimuksen aikaperspektiiviä. Siinä on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa:

Yhteenveto toteavan analyysin metodeista

Ne yllä luetelluista vaihtoehdoista, joilla on eniten vaikutusta analyysin menetelmän valintaan, ovat aineiston määrä sekä aikaperspektiivi. Tutkijan on toisin sanoen ensiksi päästävä selvyyteen näistä, ja sen jälkeen on mahdollista valita analyysin metodi vaikkapa alla olevasta taulusta. Kolmas edellä mainittu valinnan lähtökohta, aiemman teorian olemassaolo, on vähemmän ratkaiseva, ja se voidaan hyvin ottaa huomioon sitten kun valitun metodin yksityiskohtia täsmennetään.

  Poikittaistutkimus (synkroninen, ei aikaperspektiiviä): Pitkittäistutkimus: muutoksen tai kehityksen diakroninen tutkimus:
Intensiivinen muutamien tapausten tutkimus. Näitä usein tutkitaan holistisesti kaikkine ominaisuuksineen: Tapaustutkimus / Vertailu / Tyypillisen osoittaminen. Kehityksen analysoiminen
(ihmisten, yhteiskunnan rakenteiden, muotien tai tuotteiden kehitys).
Ekstensiivinen suuren tapausten joukon tutkimus. Usein tutkitaan vain joitakin tapausten ominaisuuksia: Luokittelu / Määrien analysoiminen / Tapausten tietyn laatutekijän analyysi / Tuotteiden muotojen analysoiminen. Aikasarjan analyysi / Tuotteiden muotojen kehittymisen analysoiminen.

Analyysin valmistuttua on tutkijan vielä muistettava arvioida tulosten pätevyys, ennen kuin tuloksia on aihetta raportoida.

Käytännön päämääriin tähtäävissä hankkeissa teoreettista työtä usein jatketaan käytännön toimenpitein tutkimuskohteen kehittämiseksi. Näitä toimia käsitellään kohdissa toiminnan kehittäminen ja tuotteen kehittäminen.

Analyysin työvälineitä

Analyysin tarkoituksena on järjestää koottu aineisto siten, että siitä saadaan esiin ratkaisu sille ongelmalle, josta projekti lähti liikkeelle. Ongelma siis sanelee minkä tyyppistä aineistoa analyysiin tulee, ja aineisto taas määrää mitä työvälineitä voidaan käyttää.

Toteavassa tutkimuksessa tutkija voi yleensä melko vapaasti valita ongelman tutkittavakseen, ja sen mukaisesti hän voi myös päättää minkä tyyppistä aineistoa on hankittava. Tutkija, joka haluaa säästää vaivojaan, voi tällöin valita kaiken aineistonsa pelkästään allaolevan taulun yhdeltä riviltä. Asia on toinen ohjaavassa tutkimuksessa, eli etsittäessä ratkaisuja käytännön ongelmiin, tutkijan ei sovi karsia pois "hankalia" näkökohtia mikäli ne olennaisesti kuuluvat ongelmaan.

Kun tutkija nyt uudessa hankkeessa ryhtyy valitsemaan työvälineitä analyysia varten, lähes aina tietokone tulee ensiksi mieleen. Nykyaikainen mikrotietokone onkin monissa analyysin prosesseissa verraton työjuhta, mutta täytyy muistaa, että silläkin on rajoituksensa. Näistä tärkein on se vaatimus, että koneelle voidaan syöttää vain sellaista aineistoa, jota kulloinkin käytössä oleva ohjelmisto pystyy käsittelemään. Jokseenkin jokainen analyysin ohjelmisto täten hyväksyy vain tietyt aineiston tyypit eikä mitään niiden ulkopuolelta, joten se pystyy analysoimaan vain sen hyväksymien tietolajien välisiä suhteita. Tämä rajoitus on monesti tutkijalle varsin kiusallinen.

Tuotteiden tutkimuksessa ja kehittämisessä tavallisimpia lähtöaineiston esitysmuotoja ovat:
Aineiston esitystapa: Tämän aineiston analyysiin sopivia tietokoneohjelmia: Miten ohjelmaan voi syöttää muissa esitysmuodoissa annettuja tietoja
1. Mittaukset,
toisin sanoen määrällinen tutkimus
Taulukkolaskentaohjelmat kuten Excel.
Tilasto-ohjelmat.
Tutkijan täytyy ensin muuttaa kaikki aineisto numerolliseksi.
2. Luokittelut (esitettynä esim. koodeina tai taulukkoina) Taulukkolaskenta- tai tietokantaohjelmat Luokitella voi mitä tahansa tietoja, mutta tietojen välisiä suhteita voi käsitellä vain pintapuolisesti.
3. Sanallinen (kirjallisesti tai suullisesti esitetty) tietous,
toisin sanoen laadullinen tutkimus
Tekstinkäsittelyohjelmat. Niissä ei ole varsinaisia analyysityökaluja, mutta niihin on kätevää merkitä koodeilla (litteroilla) toistuvat kiinnostavat tapaukset jotka voi sitten luokitella kuten yllä rivillä 2. Tekstinkäsittely ei auta analyysia, mutta se auttaa muulla tavalla tehdyn analyysin raportoimista kuvitettuna.
4. Sanaton tietous kuten tuotteen käyttäjän kokemus ja tekijän taito. Ajatuskuviot kuten asenteet ja mieltymykset. Tietokoneohjelman valinta riippuu siitä esitystavasta, jolla tutkija "eksplikoi" eli kirjaa sanattoman tietouden. Useimmiten esitysmuoto valitaan taulun kolmelta ensimmäiseltä riviltä.
5. Muodot eli esineiden ulkonäkö. Kuvien käsittelyyn on paljon tietokoneohjelmia, mutta niiden kyvyt analyysiin ovat heikot. Tutkijan on itse tehtävä analyysi. Usein sen voi esittää kuvitettuna kirjallisena raporttina.
6. Toimintamallit, esimerkiksi ne eri tavat, joilla tietokonetta käytetään eri tarkoituksiin. Videotallenteiden käsittelyyn on tietokoneohjelmia, mutta niillä ei voi analysoida. Ks. myös Toiminnan kehittäminen. Tutkijan on itse tehtävä analyysi. Usein sen voi esittää kuvitettuna kirjallisena raporttina.

Kuten taulusta ilmenee, nykyiset tietokoneet ovat tehokkaita analyysin työvälineitä etenkin silloin, kun aineisto ei ole esitystavaltaan liian heterogeenista. Jos näin kuitenkin on asia, tutkijan täytyy harkita olisiko mahdollista muuntaa se osa aineistosta, joka tuottaa koneelle tai ohjelmalle vaikeuksia, samaan muotoon aineiston pääosan kanssa. Tämä "operationalisointi" on useimmiten tehtävä käsin, ja se voi tapahtua esimerkiksi jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

Vihdoin on vielä muistettava sekin mahdollisuus, ettei analyysiin käytetä tietokonetta ollenkaan. Tällaisia analyysimenetelmiä ovat mm. seuraavat:

Tarjolla olevia analyysin työvälineitä vertailtaessa pääpaino on niiden kyvyssä saada esiin aineistossa piilevät rakenteet, invarianssit. Huomiota on hyvä kiinnittää myös siihen, miten hyvin kukin työväline pystyy esittämään tulokset. Monet tietokoneohjelmat osaavat esittää komeina loogisina malleina esimerkiksi diagrammin, puun tai taulun muodossa numeroaineistosta löytyneet rakenteet.
Jos kuitenkaan analyysiohjelma ei tällaiseen pysty, tutkija voi ehkä tehdä tarvittavat kuviot käsin tai erillisen piirto-ohjelman avulla, onpa uusissa tekstinkäsittelyohjelmissakin muutamia piirtotyökaluja.

Useimpiin tutkimushankkeisiin kuuluu analyysin jälkeen vielä tärkeä työvaihe: tulosten arvioiminen, niiden totuudenmukaisuuden ja ehkä myös käyttöarvon kannalta. Määrällisen analyysin ohjelmistoihin kuuluu yleensä tätä varten omat työkalunsa. Laadullista analyysia varten ei vastaavia kaavoja ole tarjolla, mutta sen sijaan on muistilistoja kriittisistä kysymyksistä, joita tutkija voi mielessään pohtia. Näitä on kohdissa Kirjallisuusselvityksen tulosten arvioiminen, Laadullisen empiirisen aineiston arvioiminen, Teoreettisten tulosten arvioiminen ja ohjaavien ehdotusten arvioiminen.

Muutamat tutkimushankkeet sisältävät vielä sellaisia erityisiä operaatioita kuin ennustaminen tai toiminnan tai tuotteen kehittäminen. Näihin soveltuvia työkaluja käsitellään niiden erillisillä www-sivuilla.

Raportin kirjoittaminen vihdoin lähes aina vaatii käytettäväksi tekstinkäsittelyn tai julkaisemisen erityisohjelmaa, sillä tutkijan täytyy yleensä liittää analyysin tuloksiin pitkiäkin sanallisia selityksiä, ja lisäksi nämä ohjelmat tarjoavat käyttöön tehokkaat keinot viittausten ("katso siv. 00") hakemistojen, sisällysluettelon jne. tekemiseen. Nykyiset tekstinkäsittelyohjelmat yleensä hyväksyvät kuviksi analyysiohjelmien tekemät diagrammit, mutta ellei näin ole niin kuvat voi liimata käsin paikoilleen.

Www-sivuja

  In English   En Español   Sisällystauluun

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi