VANGITTU KATTAUS näyttely
Taideteollisuusmuseon Studiossa 13.10-
12.11.
2000
Lähtökohta:
Kattaus kahdelle: viinipikarit, vesilasit, ruokavadit ja espressokupit.
Materiaaleina hopea, lasi ja valo. Esineissä hopea vangitsee lasin
tiukkaan puristukseensa, toisaalta lasi tekee hopeakehikon täydeksi. Valo saa
hopeavankilan lukkoineen kimaltamaan ja vapauttaa lasin hehkumaan punaisena.
Näyttelyn visuaalisena lähtökohtana on toiminut keskiaika suhteessa
vuoteen 2000. Ajassa taaksepäin katsottuna keskiajassa on kiinnostavaa
kirkolliset hopeapikarit, syvän punaiset lyijylasit, kaariholvit ja pimeyden
suhde valoon. Vuodessa 2000 kiinnostavaa on pelkistäminen, käsintekemisen tärkeys
ja mielikuva ajan merkityksestä suunnittelussa ja taiteessa. Ihmisen
paikantuminen ajassa tapahtuu hahmottamalla mennyttä.
Mitä
on vangittu?
VANGITTU KATTAUS näyttelyssä yritetään vangita havaintoja kahdesta
ajasta tiettyyn tilaan tietyksi ajaksi. Tarkoituksena on luoda mielikuva kahden
ajan lomittumisesta toisiinsa. Näyttely kokonaisinstallaationa esitellään
museossa: esineet on vangittu vitriinin sisälle, pois käyttöesineen roolista.
Toisaalta vitriinissä olevat esineet korotetaan merkittäviksi, koska juuri ne
on valittu museoesittelyyn. Esineistä tulee museoesineitä. Vitriinissä oleva
esine on kunnioitettu, samanaikaisesti se saattaa myös ärsyttää, kun sitä
ei voi koskettaa tai siitä ei voi syödä. Esineet on vangittu ainoastaan
symboloimaan kattausta museaaliseen tapaan. Kattaus on vangittu ja kehystetty nimenomaan katseelle.
Tekijät: VANGITTU KATTAUS on kolmen nuoren, eri alojen taitajien yhteistyöprojekti. Anuliisa Anttilainen on monipuolinen muotoilija, jota on jo pitkään kiinnostanut hopean ja lasin yhdistäminen. Taneli Pyysalo on kokeileva ja ennakkoluuloton valosuunnittelija, jota innostaa sekä kitsch että toiminnallinen valaistus. Outi Turpeinen on lasitaiteilija ja tutkija, ja tämä näyttely on osa hänen valmistelemaansa väitöskirjaa "Museon ja esineen suhde".