Entä jos... – Creative Commons ja avoimet oppimateriaalit

Teemu Leinonen, 31.3.2005

”Entä jos minusta olisi vain mukavaa, että koulut eri puolilla maailmaa voisivat vapaasti – ilman huolta tekijänoikeuksista – käyttää Suomen luonnosta ottamiani valokuvia omassa toiminnassaan? Opettajat voisivat hakea Internetissä olevasta valokuva-albumistani kuvia ja käyttää niitä oppimateriaaleissa, ja oppilaat voisivat käyttää kuvia omissa projektitöissään.”

”Entä jos haluaisin, että myös muut kuin omat oppilaani voisivat hyödyntää työllä ja tuskalla tekemääni verkko-oppimateriaalia? Ehkä joku oppimateriaalia käyttävä opettaja innostuisi kommentoimaan oppimateriaaliani tai vaikka parantelemaan sitä. Miksei vaikka kääntämään sen toiselle kielelle? Näinhän me molemmat hyötyisimme.”

Creative Commons -liike on luonut työkaluja, joiden avulla voimme helposti antaa toisille ihmisille oikeuden käyttää itse tekemiämme digitaalisia tuotoksia.

Histori

Creative Commons (CC) on vuonna 2001 perustettu kansainvälinen kansalaisliike. Sen tavoitteena on tukea digitaalisten sisältöjen ja teoksien tuottamista ja jakamista Internetissä.

CC-liike syntyi yhdysvaltalaisissa yliopistoissa, erityisesti Harvardin ja Stanfordin yliopistojen oikeustieteellisissä tiedekunnissa. Liike sai alkunsa, kun tekijänoikeuksien asiantuntijat huomasivat, että nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö vaikeutti digitaalisten sisältöjen ja teosten valmistamista ja jakamista Internetissä. Pulmallisimpia olivat tilanteet, joissa tekijä itse olisi ollut halukas jakamaan työnsä suhteellisen vapaasti muiden tekijöiden ja yleisön kanssa. Liikkeen perustajat halusivat myös kokeilla, voisiko tekstiin, kuviin, musiikkiin ja videoihin soveltaa samaa yhteisöllistä tuotantomallia, jota oli jo menestyksekkäästi käytetty vapaiden ja avoimien tietokoneohjelmien (ns. Free/Libre ja Open Source -ohjelmien software) kehittämisessä.

Creative Commons -liike toimii nykyisin kahdessakymmenessäneljässä maassa. Suomessa toimintaa koordinoi Helsinki Institute for Information Technology (HIIT).

CC Lisenssit

Tekijäoikeusjärjestelmä perustuu yksioikeuteen. Tekijänoikeus kuuluu aina teoksen tekijälle. Lainsäädäntö turvaa tekijänoikeuksien haltijalle kaikki oikeudet teokseen. Lain takaaman oikeutensa perusteella tekijä saa itse määrätä sen käytöstä. Esimerkiksi opettajakollegan ottamia Pariisin-kuvia ei saa käyttää oppimateriaaleissa ilman hänen erikseen antamaansa lupaa.

Useat Internetin käyttäjät haluavat kuitenkin jakaa omia teoksiaan suhteellisen vapaasti myös toisten käytettäväksi. Esimerkiksi opettajakollegasta voi olla oikein mukavaa, jos joku käyttää hänen Internetiin laittamiaan valokuvia oppimateriaalina omien opiskelijoidensa kanssa. Toisaalta hän saattaa toivoa, että kuvia käytettäessä kuitenkin aina ilmoitetaan, kuka alkuperäiset kuvat on ottanut.

Teoksen tekijä ja tekijänoikeuksien haltija voi siis haluta antaa teoksensa käyttäjille joitakin oikeuksia tekemäänsä teokseen – ei kuitenkaan aivan kaikkia. Tekijänoikeuksien haltija ei esimerkiksi välttämättä halua antaa kirjakustantajalle oikeutta käyttää kuviaan korvauksetta julkaisuissa.

CC-liike pyrkii ratkaisemaan juuri edellä esitetyn tapaisia pulmia. Digitaalisten tuotteiden tekijöitä varten CC-liike on rakentanut Internet-palvelun, jonka avulla tekijä voi helposti ilmaista oman tahtonsa siitä, miten hänen tekemäänsä teosta saa käyttää. CC-palvelun avulla tekijä voi itse liittää teoksensa yhteyteen kuvauksen niistä oikeuksista, jotka hän antaa teoksensa käyttäjille.

Kuvaus liitetään teoksen yhteyteen kolmessa muodossa: tavallisille ihmisille tarkoitettuna lyhyenä selityksenä käyttäjän oikeuksista, lakimiehille tarkoitettuna oikeudellisena lisenssitekstinä sekä tietokoneen luettavaksi tarkoitettuna koodina. Lyhyt selitys auttaa käyttäjää – toki tekijääkin – ymmärtämään, millaisin ehdoin teosta saa käyttää. Lakimiehille tarkoitettua lisenssiä voidaan tarvita riitatilanteissa. Tietokonekoodi puolestaan helpottaa käyttäjiä löytämään CC-lisenssillä julkaistuja teoksia Internetistä.

Omalle teokselle sopivimman lisenssin voi valita vastaamalla Creative Commonsin verkkosivustolla oleviin kysymyksiin. HIIT on kääntänyt sekä kyselylomakkeen kysymykset että lisenssitekstit suomeksi ja muokannut ne Suomen lainsäädäntöön soveltuviksi. Näin ollen itselleen sopivan suomenkielisen CC-lisenssin voi hakea CC:n verkkosivuilta myös suomen kielellä.

Vapaiden oppimateriaalien tuotantoprojektit

Osittain CC-liikkeen ansiosta vapaiden ja avoimien oppimateriaalien tuotantohakkeita on syntynyt monissa eri maissa. Euroopassa esimerkiksi Katalonian opetusministeriön JCLic /clicZone -projektissa on rakennettu avointa ja vapaata ohjelmistoa, jolla opettajat voivat tehdä multimediaoppimisaihioita. Oppimisaihiot on julkaistu verkossa CC-lisenssin alaisena. Näin muut opettajat voivat käyttää niitä vapaasti omassa opetuksessaan ja muokata niitä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Aihioiden käytössä on vain kolme rajoitusta: alkuperäinen tekijä tulee aina mainita, aihioita ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin ja jos aihioihin tehdään muutoksia, uudet aihiot pitää julkaista saman lisenssin alaisena.

Katalonian ohella Euroopassa ainakin Virossa on meneillään avoimien ja vapaiden oppimateriaalien tuotantoprojekti. Miksike- ja Learning Folders -projekteissa opettajat ovat tuottaneet tuhansia pieniä ja vähän suurempiakin koulutehtäviä vapaasti kaikkien käyttöön. Tehtäväsivuja on myös käännetty useille eri kielille.

Kaliforniassa ja Etelä-Afrikassa on käynnissä toiselle asteelle tarkoitettujen vapaiden digitaalisten oppikirjojen tuotantoprojektit. Hankkeet ovat vielä melko alkuvaiheessa, mutta Etelä-Afrikan projektissa on jo ehditty julkaista laajat fysiikan, kemian ja matematiikan oppikirjat. Kirjat ovat englanninkielisiä ja saatavilla PDF-tiedostoina projektin kotisivulta. Kirjoja voi myös vapaasti kääntää muille kielille.

Tänä keväänä julkaistava Henrik Ingon kirja Avoin Elämä: Näin toimii Open Source voi hyvinkin soveltua oppikirjaksi useammassakin oppiaineessa niin toisella asteella kuin ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissakin. Kirjan voi ostaa paperisena kirjakaupoista tai lukea verkosta. Sitä voi tallentaa ja tulostaa vapaasti.

Useissa yliopistoissa on meneillään hankkeita, joissa oppimateriaaleja julkaistaan vapaasti kaikille Internetin käyttäjille. Ehkä kuuluisimpia hankkeita näistä on Massachusetts Institute of Technology -oppilaitoksen projekti OpenCourseWare, jossa kaikki opetuksessa käytettävät oppimateriaalit on tarkoitus julkaista Internetin käyttäjien iloksi, CC-lisenssin alaisena, vuoteen 2008 mennessä. Tällä hetkellä tietokannasta voi selailla yli 900:n MIT:n kurssin oppimateriaaleja. Jälleen materiaaleja saa käyttää vapaasti muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan kertoo, kuka materiaalin on tuottanut, ja julkaisee siihen tekemänsä muutokset saman lisenssin alaisena.

Tulevaisuus

Uskomme, että avoimien ja vapaiden oppimateriaalien tuotanto on osa koulu- ja opetusmaailman tulevaisuutta. Toivottavaa olisi, että ne opettajat, jotka tekevät itse oppimateriaalia jota käyttävät omassa opetuksessaan, julkaisisivat materiaalit CC-lisenssien alaisina verkossa. Näin käyttäjät tietäisivät välittömästi, millaisin ehdoin sisältöä voi käyttää tai kehittää edelleen.

CC-lisenssit ovat mainio työkalu digitaalisen verkko-oppimateriaalien tuotantoon ja jakeluun. On kuitenkin syytä muistaa, että edelleen laadukkaiden oppimateriaalien tuottamiseen tarvitaan sekä sisällöllistä että pedagogista osaamista. Lisäksi tarvitaan iso työpanos. Toisaalta CC-lisenssin avulla työtaakkaa voidaan jakaa useamman henkilön kesken. Joku voi aloittaa oppimateriaalin tekemisen, ja joku toinen voi jatkaa sitä. Osaltaan CC-lisenssi voi viedä kasvatuksen ja opetuksen alalla toimivia askeleen eteenpäin matkalla asiantuntijakulttuuriin, jossa aidosti arvostetaan osaamisen jakamista kollegoiden kesken.

(CC) 2005 Teemu Leinonen ja Opetushallitus.
Tämä artikkeli on vapaasti kopioitavissa Creative Commons Nimi mainittava - Sama lisenssi -lisenssissä mainituin ehdoin. Artikkelia voi vapaasti kopioida, julkaista ja muokata, kokonaan tai osittain, edellyttäen että alkuperäinen tekijä mainitaan ja näitä samoja ehtoja sovelletaan myös edelleen julkaistuihin ja muokattuihin teoksiin.